• Vanhurskauttaminen on uuden elämän edellytys ja lähtökohta.
• Vain vanhurskautettu ihminen voi elää uutta elämää Jeesuksessa. "Turmeltuneen luonnon mielihän on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu tottelemaan Jumalan lakia, eikä se voikaan. Turmeltuneen luontonsa hallitsemat eivät voi olla Jumalalle otollisia." (Rm. 8:7-8.) "Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen. Joka on vanhurskas, harjoittakoon edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen." (Ilm. 22:11.)
• Vanhurskauttamista seuraa ehdottomasti pyhitys. "Kuten ruumis ilman henkeä on kuollut, samoin usko ilman tekoja on kuollut[ta uskoa]" (Jk. 2:26). "Jollei pyhitys ole vanhurskauttamisen hedelmä, on itse pelastuskokemuksessa vika. - - Pyhä elämä on todellisuuteen siirrettyä syntien anteeksiantamuksen armoa. Jollei anteeksiantamuksen hedelmänä ole pyhitys, tulee väärinkäytetty armo tuomioksi." (Fredrik Wislöff.)

• Uuden elämän päämäärä on Kristuksen kaltaisuus (Gal. 5:22; 1. Jh. 3:2).
• Olemme jo nyt täydellisesti pyhät Kristuksessa (Rm. 8:1). Se on asemamme Jumalan edessä. Itsessämme olemme syntiset (Rm. 7:15-21). Se on sisäinen tilamme. Olemme samanaikaisesti vanhurskaat ja syntiset.
• Päämäärämme voidaan ilmaista sanoin: "Tule siksi, mikä olet. Olet pyhä, tule pyhäksi." "Jollemme pidä lujasti kiinni tästä raamatunhenkisestä sanasta: 'Tule siksi, mikä olet', vääntyy pyhitysoppimme välttämättä vääräksi. Jos unohdamme pyhän sanan: 'mikä olet', joudumme moralismiin ja yleisuskonnollisuuteen, sillä silloin puuttuu evankeliumi. Jos unohdamme pyhän sanan: 'Tule siksi, mikä olet', joudumme epäraamatulliseen täydellisyysoppiin, emmekä elä elämän todellisuudessa." (Wislöff)
• Paavali kirjoittaa: "Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa. - - Kuolettakaa siis se, mikä teissä on maailmaan kuuluvaa: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. - - Te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisenne tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu Luojansa kuvan mukaiseen tietoon." (Kol. 3:3, 5,10.) Näissä kohdissa näkyy se, mitä olemme jo Kristuksessa. Jumalan työn alla ihmisinä olemme kuitenkin vielä keskeneräisiä. Siksi kehotetaan kuolettamaan se, mikä on maailmaan kuuluvaa ja uudistumaan.

• Olemme sekä uuden elämän syntymisessä että sen vahvistumisessa täydellisen riippuvaiset Jumalasta. Vain Jumala voi vaikuttaa meissä pyhitystä (1. Tess. 5:23-24). Itse voimme hyvin rajoitetussa määrin muuttaa käytöstämme ja asenteitamme. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä hengellisen elämän kanssa.

• Uskovassa ihmisessä on jäljellä "vanha turmeltunut luonto", "vanha ihminen", mutta samanaikaisesti hän on uusi luomus (2. Kr. 5:17). Hänessä vaikuttaa "sisäinen ihminen", "uusi ihminen" (Gal. 5:17; Rm. 7:22-23). Hänessä asuu Pyhä Henki (Rm. 8:9,11,14).
• Kasvaminen Kristuksen kaltaisuuteen on jatkuvaa taistelua vanhan ja uuden ihmisemme välillä, "lihan" ja Hengen (Gal. 5:17. Lihalla tarkoitetaan koko ihmisen persoonaa ja olemusta sen syntisessä, Jumalalle vieraassa tilassa.). "Kun tämä taistelu lakkaa, turmeltunut luontomme on päässyt vallalle ja ihminen on luopunut armosta" (Pieper).
• Uuden ihmisensä puolesta ihminen yhtyy mielellään Jumalan lakiin (Rm. 7:22; 1. Jh. 5:3), mutta turmeltunut luontomme vastustaa aina Jumalaa ja hänen tahtoaan (jopa hyvillä teoillaan, jotka mitätöivät armon).

• Uuden elämän vaikuttavana voimana on Pyhä Henki ja Jumalan sana.
• Uusi ihminen syntyy ja vahvistuu vain evankeliumista, jonka Pyhä Henki tekee eläväksi.
• Uuden elämän vahvistuminen on olennaisesti kasvamista Jeesuksen armossa ja tuntemisessa (2. Pt. 3:18, 2. Kr. 3:18). Yhä syvenevä armon tunteminen edellyttää myös yhä syvenevää synnintuntoa.
• Uusi elämä, uusi ihminen ja evankeliumi kuuluvat yhteen.
• Vain evankeliumi on voima syntiä vastaan. "Synti ei ole enää hallitseva teitä, koska ette ole lain alla, vaan armon alla." (Rm. 6:14.)
• Mitä Kristus-keskeisempää elämämme on, sitä suuremmassa määrin uusi elämä meissä on vahvistunut.

• Vanha ihmisemme eli turmeltunut luontomme ei koskaan muutu. Sitä ei voi parantaa tai kasvattaa. Se on kuoletettava, ristiinnaulittava, "ettemme enää eläisi synnin orjina". (Gal. 5:24; Rm. 6:6; Kol. 3:5; 1. Piet. 2:11.)
• Laki ei anna voimaa vanhan ihmisemme ristiinnaulitsemiseen. Käskyt eivät voi muuttaa ihmistä. Ne voivat vaikuttaa moraaliin, mutta ne eivät saa ketään elämään pyhää elämää.
• Missä laki hallitsee, siellä hallitsee vanha ihminen ja synti, silloinkin, kun elämä näyttää ulospäin hurskaalta.
• Käytännössä vanhan ihmisemme kuolettaminen tapahtuu niin, että emme hyväksy elämässämme mitään syntiä. Meissä itsessämme ei kuitenkaan ole voimaa synnin voittamiseksi. Voima on vain evankeliumissa. Siksi tulemme synteinemme yhä uudelleen Jeesuksen puhdistettaviksi ja uskomme kaiken anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
• Jos jäämme syntiin, turmeltunut luontomme, "vanha ihmisemme" "lihan tekoineen" hallitsee meitä (Gal. 5:19-21). Silloin olemme vaarassa langeta kokonaan armosta (Hepr. 12:14).

• Pyhä Henki vaikuttaa uskovassa Hengen hedelmää (jota voidaan nimittää myös uskon hedelmäksi), ennen muuta rakkautta ja sen mukaisia tekoja (Gal. 5:22). Rakkaus näkyy aina teoissa. Rakkaus ei voi jäädä toimettomaksi (2. Pt. 1:8).
• Ilman uskoa voidaan puhua vain " lain teoista" tai "kuolleista teoista" (Rm. 3:20; Hepr. 9:14; Mt. 25:31-46). Raamatun mukaiset hyvät teot syntyvät vain uskosta Jeesukseen.
• Olemme kuitenkin loppuun asti "ansiottomia palvelijoita" (Lk. 17:10). Palkan saamme Jumalan armosta.

• Vanhurskauttaminen on kertakaikkinen tapahtuma. Pyhityksessä on asteita (2. Kr. 3:18)
• Pyhityksemme tulee täydelliseksi vasta Jumalan luona taivaassa (1. Jh. 3:2).

Takaisin