Luterilainen - herätyskristitty - ihmisten kalastaja
Vastuunkantajaretriitti 4.9.05
Toimintamme perusta ja tavoite

Kansanlähetyksen ohjelmassa sanotaan Kansanlähetyksen perustasta näin: "Kansanlähetykselle Raamattu on uskon, opin ja elämän perusta ja ylin ohje. Ohjeena ovat myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon Tunnustuskirjat, jotka tulkitsevat Raamattua oikein ja luotettavasti. Kuitenkin ne ovat - oman opetuksensakin mukaan - alistetussa asemassa Raamattuun nähden."

Ohjelmansa mukaisesti Kansanlähetys pitäytyy Raamattuun Jumalan sanana ja tunnustuskirjojen raamatuntulkintaan tiettyyn rajaan saakka.

Ohjelmassamme liikettämme luonnehditaan myös näin: "Perustalleen uskollisena Kansanlähetys haluaa olla raamatullinen lähetysherätysliike, joka pitäytyy uskonpuhdistuksen ja pietismin keskeiseen perintöön ja haluaa omaksua parhaimman myös muusta Raamattuun pitäytyvästä kristillisyydestä. Kansanlähetyksen olemusta kuvaavat parhaiten sanat uuspietistinen luterilaisuus."

Pietismi sanana saattaa monista tuntua aika vieraalta. Pietismi on noin 300 vuotta sitten Saksassa vaikuttanut herätysliike, joka on tavalla tai toisella vaikuttanut kaikkiin viiteen herätysliikkeeseemme. Tässä yhteydessä otan pietismistä vain yhden, mutta luultavasti kaikkein olennaisimman piirteen. Pietismissä korostuu ennen muuta henkilökohtaisen uskon välttämättömyys eli ihmisen uudestisyntyminen Jumalan sanan vaikutuksesta.

Tämä pietistinen korostus on meillekin tärkeä. Meidän tulee sekä liikkeenä että jokaisen vastuunkantajan henkilökohtaisesti piirtää aivan kuin tulikirjaimin mieleemme toimintamme, julistuksemme ja sielunhoitomme päätavoite: ihmisten uudestisyntyminen.

Saman olen ilmaissut julistukseni ja opetukseni tavoitteeksi kahdella raamatunlauseella. Jumala sanoo Ilm. 7: "14. - - Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä" ja Ilmestyskirjan viimeisessä luvussa: "14. Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi oikeus syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin."

Raamatun mukaan perillä ovat vain ne, joiden vaatteet ovat pestyt Karitsan verellä, ts. vain ne, jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi Jeesuksen Golgatalla vuotaneen sovintoveren tähden. Tämän Jumalan totuuden tulee painua niin syvälle sisimpäämme, ettei se sieltä koskaan katoa. Tässä on ilmaistuna Jumalan pelastava tahto ja Jeesuksen pelastustyö. Samalla Jumala itse rajaa selvästi ja ehdottomasti joukon, joka voi elää ikuisuuden hänen kanssaan.

Mitä johtopäätöksiä tästä on vedettävä?

Kaikki työ ja kaikki julistus, josta puuttuu Jeesuksen uhri, meidän puolestamme annettu, valuu tyhjiin. Jumala sanoo Paavalin välityksellä, 1. Kr. 3: "9. Me olemme Jumalan työtovereita. Te olette Jumalan viljelysmaa, Jumalan rakennus. 10. Jumalalta saamani armon mukaan minä olen viisaana päärakentajana laskenut perustuksen, ja toinen rakentaa sille. Mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa! 11. Muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä on pantu, ja se on Jeesus Kristus. 12. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13. kunkin työ on tuleva ilmi. [Tuomio]päivä, joka ilmestyy tulessa, koettelee, millainen kunkin aikaansaannos on. 14. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän saa palkan. 15. Se taas, jonka tekemä rakennus palaa, kärsii vahingon. Hän itse kuitenkin pelastuu, mutta kuin tulen läpi."

Meillä voi olla paljon ohjelmaa ja toimintaa, julistusta ja sielunhoitoa, jopa silloin tällöin suuria kuulijakuntiakin. Jos emme rakenna Golgatan työn varaan, kaikki työmme on tyhjän veroista. Sitä tehdään silloin vain ihmisten miellyttämiseksi, rahan saamiseksi tai kunnian ja maineen hankkimiseksi. Iäisyysmerkitystä sillä ei ole, vaikka kuulijoita olisi salit pullollaan.

Tosiasia myös on, että voimme johtaa ihmisiä julistuksellamme ja toiminnallamme vain siihen asti kuin itse tunnemme tien. Siksi haluan johtaa meidät pieneen itsetutkisteluun.

Aloittaessani aikoinaan työn Suomen Raamattuopistossa rovasti Martti Häkkinen tiedusteli minulta neljä eri kertaa, olinko minä uudestisyntynyt. Hän selitti, että se oli työn kannalta olennaista. Hän opasti kysymään sitä myös niiltä, jotka pyrkivät opiskelemaan nuorisotyönohjaajiksi. Nyt esitän sinulle saman kysymyksen, koska se on ensiarvoisen tärkeä:

Oletko sinä uudestisyntynyt?

Jeesus sanoo Jh. 3: "3. - - "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. - - 5. - - Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. - - 7. Älä hämmästy, että sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä."

Jeesuksen sanojen mukaan ilman uudestisyntymistä ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa eikä päästä sinne sisälle. Jeesus on ehdoton: ihmisen täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.

Täällä on uskovien kotien lapsia, jotka sanovat aina olleensa uskossa. Ehkä sinä olet yksi heistä. Niinpä olet voinut varjeltua niin, ettet ole koskaan joutunut rämpimään suurissa lankeemuksissa. Toivottavasti sinulla on kuitenkin ollut sellainen aika elämässäsi, jolloin Jumala on puhunut sinulle synneistäsi. Vaikka sinua ei voisi osoittaa sormella näkyvien syntien tähden, myös sinussa asuu synti, joka ilmenee monin tavoin. Ehkä sinua vaivaavat mielialan synnit, kuten kateus, omahyväisyys, ylpeys, arvostelunhalu tms. Voit olla niin kuin tuhlaajapojan vanhempi veli, joka oli aina ollut kotona. Hän oli kuitenkin isästä sisäisesti yhtä kaukana kuin tuhlaajaveljensä. Sinulla on sama tie taivaaseen kuin kaikilla muillakin. Pelastut vain Jeesuksen veren tähden, et ulkonaisen moitteettomuutesi perusteella.

Sitten täällä on paljon niitä, jotka ovat tehneet ns. uskon ratkaisun. Jeesus on vetänyt puoleensa niin, että on ollut kuin kala koukussa. On yrittänyt päästä irti, ettei menettäisi koko nuoruuttaan, mainettaan tms. Itse lukeudun näihin ihmisiin. Minua Jumalan täytyi pitää pitkässä siimassa monta vuotta, ennen kuin vastaanhangoitteluni loppui. Lopulta tuli päivä, jolloin en enää uskaltanut jatkaa matkaa tekemättä ratkaisua. Merkittävimmäksi raamatunlauseeksi minulle tuli Jh. 6: "37. Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Luultavasti monilla on samantapaisia kokemuksia uskon tien alkuvaiheista ja mielessä sama rakas raamatunlause.

Mitä merkitystä oli Jeesuksen sovitustyöllä? Kyllä siitä varmasti puhuttiin, mutta se ei ollut ajankohtaista. Se ei kolahtanut. Ei minulla eikä ehkä sinullakaan ollut siinä hetkessä mitään erityistä synnintuntoa. Vain suhde Jumalaan oli jotenkin ratkaistava. Mutta Jumala ei hellitä. Tärkeätä jatkon kannalta ovat julistus jota kuuntelemme, kirjat joita luemme ja ystävät jotka ottavat meidät huostaansa. Vain Jumalan sanan alla Pyhä Henki näyttää maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion.

Uudestisyntymisemme ei ole ratkaisussamme. Ei se ole edes siinä, että tunnustamme jonkun tai joitakin syntejä. Me näet luulemme vielä siinä vaiheessa, että voimme tavalla tai toisella voittaa syntimme, jos ei muuten, niin ainakin Jumalan avulla. Jumala tahtoo kuitenkin viedä meidät sanansa alla täydelliseen konkurssitilaan, jossa meidän on pakko tunnustaa, ettei meillä ole voimaa synnin voittamiseksi. Synti asuu meissä. Emme pääse siitä millään irti. Meidän ei tarvitse ajatella muuta kuin anteeksiantamisen vaikeutta, sisässämme asuvaa katkeruutta jotakin ihmistä kohtaan tai vihaa ja kaunaa, joka täyttää ajatuksemme ja vaivaa päivästä toiseen. Tai sitten emme saa ajatuksiamme ja sydäntämme irti lähimmäisemme puolisosta tai maallisesta mammonasta tai jostakin muusta. Tajuamme vähitellen, että synti on piintynyt meihin. Vasta voimattomuudessamme alamme ymmärtää synnin voiman ja että ansaitsemme siitä Jumalan tuomion ja rangaistuksen. Kadotuksen mahdollisuus avautuu todellisena eteemme. Silloin toivonamme on vain Jeesuksen sovintoveri kaiken syntimme anteeksiantamiseksi. Vain Jeesuksen ja sanansa tähden Jumala vapauttaa meidät kaikesta syyllisyydestämme. Armossaan hän pukee meidät Jeesuksen puhtauteen ja pyhyyteen, hänen vanhurskauteensa. Hän uudesti synnyttää meidät, joka on sama asia vain toisin ilmaistuna. Tämä suuri lahja voidaan omistaa ainoastaan uskomalla Jumalan sanan lupauksiin.

Joku on tullut sovituksesta osalliseksi niin, että puhe ratkaisusta on hänelle aivan outo. Syvä synnin ja syyllisyyden tunto on taivuttanut hänet Jumala käden alle ja hän on nöyrtynyt huutamaan armoa Kaikkivaltiaalta. Ja Jumala on ottanut pois hänen syntiensä taakan Poikansa kuoleman tähden. Oli tiemme mikä tahansa, lopputulos on sama, jos elämämme on Jumalan käsissä.

Uudestisyntynyt ihminen on se, joka on uskonut kaiken syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ei vain sitä tai tätä, vaan ihan kaiken. Raamatun kielikuvaa käyttäen: hänen vaatteensa ovat valkaistut Karitsan veressä.

Ajattelin lukea kaksi lainausta tunnustuskirjoistamme, jotka minusta selventävät osuvasti, mitä usko on. Siinä sanotaan: "Useasti olemme jo tehneet selkoa siitä, mitä me uskolla tarkoitamme. Emme me puhu joutavasta tiedosta, jollainen on perkeleilläkin, vaan sellaisesta uskosta, joka nousee omantunnon kauhuja vastaan sekä rohkaisee ja lohduttaa kauhun valtaan joutuneet sydämet. Tällainen usko ei ole mikään helppo asia, (niin kuin vastustajat kuvittelevat,) eikä ihmisen vallassa, vaan se on Jumalan voima, joka tekee meidät eläviksi ja jonka varassa me voitamme Perkeleen ja kuoleman." (Augsburgin tunnustuksen puolustus, IV, 249, 250.) "Vanhurskauttava usko ei kuitenkaan ole yksinomaan historian tosiseikkojen tuntemusta, vaan se on suostumusta siihen Jumalan lupaukseen, jossa meille tarjotaan syntien anteeksiantamusta ja vanhurskautus lahjaksi Kristuksen tähden. Ja jottei kukaan kuvittelisi, että on kysymys pelkästään tiedosta, lisäämme vielä: usko on tarjotun syntien anteeksiantamuksen ja vanhurskautuksen haluamista ja vastaanottamista." (IV, 48.)

Sitten kehotan jokaista esittämään itselleen toisen tärkeän kysymyksen:

Onko minun työni, todistukseni ja julistukseni tavoitteena, että ihmiset uudestisyntyisivät?

Jeesuksen nimessä tehdään monenlaista työtä. Ei pidä osallistua sellaiseen toimintaan tai juosta sellaisissa kokouksissa, joissa julistetaan veretöntä evankeliumia eli syntien anteeksiantamusta ilman Jeesuksen sovitusta. Sellainen julistus on harhaa, vaikka sitä seuraisi minkälaisia ihmeitä tai merkkejä tahansa.

Golgatan työn julistaminen edellyttää aina Jumalan pyhyyden, hänen tahtonsa ja tuomionsa julistusta. Muuten Jeesuksen kuolema jää ihmisten silmissä halvaksi. He eivät tarvitse sitä. Evankeliumi edellyttää omaantuntoon vetoavaa lain saarnaa. Rovasti Urho Muroma edusti tätä linjaa. Hän puhui niin, että ihmiset saivat piston sydämeensä. He tulivat synnintuntoon, ja sitten yleensä yksityisen sielunhoidon ja synninpäästön välityksellä osallisiksi armon evankeliumista. Kun vielä nytkin lukee Muroman saarnoja, ne käyvät luihin ja ytimiin. Tämänkaltainen julistus merkitsee hyvää ihmiselämän tuntemusta, rohkeutta pitäytyä Raamatun sanaan, sen rehellistä suuntaamista kuulijoihin, rakkautta ihmisiin ja selvää kutsua parannuksen paikalle. Ei kuitenkaan ole kysymys vain ihmisen taidosta ja osaamisesta. Olemme puhujapöydän molemmin puolin riippuvaisia Pyhän Hengen herättävästä ja evankeliumia kirkastavasta toiminnasta.

Toisinaan meitä herätyskristittyjä on syytetty siitä, että korostamme ihmisen kokemusta, kun pitäisi korostaa Jumalan armoa. Toisinaan meitä taas on syytetty kokemusten väheksymisestä. Tosiasia kuitenkin on, että Jumalan sana, johon Pyhä Henki yhtyy, vaikuttaa myös kokemusmaailmaamme. Ensinnäkin Jumalan lain ja evankeliumin vastaanottaminen edellyttää sanoman ymmärtämistä. Toiseksi sana, joka kohtaa ihmisen omantunnon, vaikuttaa vääjäämättä tunteisiin. Saarnaajien kuninkaaksi sanottu Charles Haddon Spurgeon on todennut, että elleivät saarnamme vaikuta ihmisten tunteisiin, ne eivät vaikuta ollenkaan. Kolmanneksi sana vaatii tahdon suostumista nöyrtymiseen Jumalan edessä. Jumalan sana kohtaa Pyhän Hengen vaikutuksesta ihmisen kokonaisvaltaisesti. Vesitetty sana laimeasti esitettynä ei tietenkään vaikuta mitään. Mitä syvemmin Pyhä Henki näyttää synnin, sitä syvemmin hän kirkastaa myös evankeliumin. Omista kokemuksista ei kuitenkaan pidä tehdä sääntöä toisille.

Entä sitten kaste? Kasteemme on meille ensiarvoisen tärkeä. Uusi testamentti sanoo kastetta uudestisyntymisen pesuksi ja vakuuttaa, että kasteessa saadaan synnit anteeksi (Tit. 3:3-5; Apt. 2:38; 22:16). Jeesus esittää pelastumisemme edellytyksiksi sekä kasteen että uskon (Mk. 16:16). Joku voi itsestään riippumattomista syistä jäädä kastamatta ja kuitenkin pelastua, mutta epäuskoinen tuomitaan kadotukseen.

Timo Rämä kirjoitti osuvasti Uudessa Tiessä vastauksena hänelle tehtyyn kastetta koskevaan kysymykseen mm.: "Kaste on siis keskeinen ja vaikuttava väline uskon ja uuden elämän syntymiseksi. Se on evankeliumia näkyvässä, konkreettisessa muodossa. Se on annettu syntien anteeksiantamiseksi. Pelastus ja syntien anteeksiantaminen perustuu yksin Jeesuksen kuolemaan Golgatalla. Siellä Jumala sovitti koko maailman itsensä kanssa ja antoi sydämessään anteeksi koko ihmiskunnalle. Kasteessa tämä kaikki lahjoitetaan nimeltä mainiten yksityiselle ihmiselle. Kaste siis siirtää Kristuksen sovitustyön kastetulle henkilökohtaisesti vaikuttavaksi ja merkittäväksi asiaksi. Hänestä tulee taivaan perillinen."

Suurin osa kastetuista ihmisistä on kuitenkin väheksyen hylännyt sen lahjan, jonka he ovat kasteessa saaneet. Heistä on tullut hengellisesti kuolleita. Tunnustuskirjamme kuvaavat heitä mm. näin: "Ne siis, joissa Kristus ei lainkaan vaikuta, eivät ole Kristuksen jäseniä. - - jumalattomat ovat kirkon kuolleita jäseniä. - - jumalattomat eivät ole kirkko, koska he ovat Perkeleen valtakunnassa. Tosin he kyllä tässä elämässä, kun Kristuksen valtakunta ei vielä ole tullut ilmi, ovat kirkkoon sekoittuneina ja hoitavat kirkon virkoja. - - Siksi me Raamatun mukaisesti käsitämme asian niin, että kirkko sanan varsinaisessa merkityksessä on niiden pyhien yhteisö, jotka todella uskovat Kristuksen evankeliumin ja joilla on Pyhä Henki." (Augsburgin tunnustuksen puolustus, VII ja VIII, 5, 9, 17, 28.)

Kastettujen keskuudessa me teemme työtä, jotta he uskossa omistaisivat sen evankeliumin, joka on lahjoitettu heille jo kasteessa. Otamme esikuvaksi Paavalin, joka jäähyväispuheessaan efesolaisille hän sanoo Apt. 20: "20. En ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä on hyödyllistä, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että kodeissa. 21. Juutalaisia ja kreikkalaisia olen todistuksellani taivuttanut parannuksessa kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan Herraamme Jeesukseen Kristukseen." Siinä on meidänkin ohjelmajulistuksemme.

Joistakin käytännön asioista tahdon vielä sanoa muutaman sanan:

Jos Sinulla on vastuuta jonkun kokoussarjan, tapahtuman tai yksittäisen tilaisuuden ohjelmasta, niin mieti Jumala edessä aiheita ja puhujia. Aiheet määrittävät kokousten suunnan ja puhujat niiden sisällön.

Pidä huoli kolmesta asiasta:
  1. Ohjelmassa tulee olla jokin aihe, joka tuo esiin Jumalan pyhyyden ja hänen muuttumattoman tahtonsa ainakin jossakin asiassa.
  2. Yhden aiheen pitää kirkastaa ristiinnaulittua Jeesusta ja tietä hänen luokseen.
  3. Katso, että on aihe, joka antaa ihmisille mahdollisuuden tulla uskoon ja julistaja, jolla on lahja kutsua ihmisiä parannuksen paikalle.
Jos taas saat juontovastuun evankelioimisillassa, niin:
  1. Hoida ilmoitukset kokouksen alussa. Älä missään tapauksessa mainosta mitään tai puhu rahasta sellaisen puheen jälkeen, jossa puhutaan ihmisen iäisyysvakavista asioista. Hyvin helposti ohjaamme ihmisten ajatukset pois puhutusta sanasta. Valitse laulu, joka tulee edellä esitettyä sanomaa, ja anna Jumalan Hengelle tilaa puhua ihmisten sydämille.
  2. Keskustele etukäteen musiikista, jotta se sopii illan sanomaan. Evankelioimiskokoukset eivät ole taidetempauksia.
  3. Jos et osaa juontaa evankelioimiskokousta tai sinulta puuttuu tarvittavaa rohkeutta esittää selvä kutsu, älä juonna.
Jos sinulla on musiikkivastuu:
  1. Olet musiikillasi julistamassa Jumalan sanaa.
  2. Sovita laulusi tilaisuuden aiheeseen. Hengellinen työ ei ole oikea paikka musiikkinsa tai bändinsä esittelemiseen.
Jos sinulla on evankelioimiskokouksessa todistuspuheenvuoro:
  1. Kerro lyhyesti, kuinka Jumala on sinut pelastanut.
  2. Sinun tehtäväsi ei ole tällöin saarnata tai puhua niitä näitä.
Meidän sydämemme toive on, että ne, jotka tulevat kokouksiimme, tulisivat tuntemaan Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Emme halua, että kukaan rakentaa hiekalle tai että kanssamatkaajillamme on lamput ilman öljyä. Teemme työtä, jotta mahdollisimman moni olisi kerran perillä kiittämässä Teurastettua Karitsaa, sitä Jeesusta Kristusta, joka on kerran antanut itsensä uhriksi syntiemme vuoksi.

Takaisin