Avaimia
Raamattuun, 4–8.8.03
Jumalaan voi luottaa/ Kuningas Hiskian kokemuksia 1-5
04.08 Maanantai:
Usko synnyttää luottamuksen
05.08 Tiistai: Kun
tilanne on toivoton
06.08 Keskiviikko: Kun sydän on täynnä ahdistusta
07.08 Torstai: Kun sairaus
satuttaa
08.08 Perjantai: Kun
synti saa otteen
Usko synnyttää luottamuksen /
Maanantai
Tämä on
rohkaisun viikko. Aamun sanat olen ottanut kuningas Hiskian elämästä
Vanhasta testamentista. Ehkä et ole kuullut koko miehestä mitään tai
ehket muista häntä ollenkaan. Hiskian elämässä tapahtui kuitenkin
niin mielenkiintoisia asioita, että hänestä kannattaa puhua vielä
lähes 3000 vuotta hänen jälkeensä. Ihminen kysymyksineen,
ongelmineen ja taisteluineen on aina sama.
Hiskia oli
Juudan kuninkaana noin 700 eKr. Hän oli 25 ikäinen saadessaan
vastuulleen valtakunnan. Hänen isänsä Aahas ei ollut mikään Jumalan
palvelija, joten on aika ihmeellistä, että Hiskian kuvaaminen alkaa
sanoilla: 3. Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä.
Näin sanotaan 2. Kun. 18. Se oli ilmeisesti hänen
tunnusomaisin piirteensä, joka tuli leimaamaan hänen koko elämäänsä
ja hallituskauttaan. Toiseksi vakuutetaan, että 5. Hiskia turvasi
Herraan, Israelin Jumalaan, niin ettei kukaan ollut hänen
kaltaisensa kaikista hänen jälkeisistään Juudan kuninkaista eikä
niistä, jotka olivat olleet ennen häntä. Kolmanneksi todetaan,
että 6. Hän pitäytyi Herraan eikä luopunut hänestä, vaan noudatti
hänen käskyjään, jotka Herra oli antanut Moosekselle.
Ensi töikseen
nuori Hiskia puhdistutti temppelin, sillä hänen isänsä oli tuonut
sinne epäjumalanpalvelukseen liittyviä esineitä. Hiskialla oli visio
siitä, mitä piti tehdä ja saada aikaan. Hänellä oli kyky viedä se
käytäntöön ja rohkeus, jota siihen tarvittiin. Hänellä oli nuoruuden
intoa ja voimaa. Kuulkaa, kuinka hän rohkaisi pappeja ja muuta
temppelin palveluskuntaa 2.Aik.29: 11. Älkää siis, poikani, olko
leväperäisiä, sillä teidät Herra on valinnut seisomaan hänen
edessään ja palvelemaan häntä. Ei siis pitänyt toimia
leväperäisesti. Miksi? Koska Jumala oli valinnut heidät. Mihin
heidät oli valittu? Seisomaan Jumalan edessä eli kuuntelemaan, mitä
Jumala puhui Mooseksen laissa ja palvelemaan Jumalaa. Saman asian
Jeesus sanoo meille tänä aamuna Joh.15: 16. Te ette valinneet
minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte
ja tuottaisitte hedelmää.
Merkittävimpänä
Hiskian toteuttamana uudistuksena pidetään sitä, että hän aloitti
pääsiäisen vieton sellaisena kuin Jumala käski sitä viettää
Mooseksen kirjoissa. Sitä varten hän lähetti sanansaattajat
kiertämään ympäri maata, myös pohjoisiin heimoihin, joiden
valtaväestö oli viety pakkosiirtolaisina Assyriaan. Hän toimi
valtakunnallisen hengellisen herätyksen syntymiseksi kaikilla niillä
valtuuksilla ja mahdollisuuksilla, joita hänellä oli. Minkälaisen
vastaanoton hänen pyrkimyksensä sai? Pohjoisen ihmiset olivat
loitonneet niin kauas Jumalasta, että sanansaattajille naurettiin ja
heitä pilkattiin. Mutta sitten sanotaan 2. Aik. 30: 11. – –
Muutamat kuitenkin nöyrtyivät ja tulivat Jerusalemiin (2.
Aik. 30:11). Muutamat! Silläkin oli suuri merkitys. Eteläisistä
heimoista sanotaan: 12. Juudassa vaikutti Jumalan käsi, ja hän
antoi heille yksimielisen sydämen tekemään, mitä kuningas ja
päämiehet olivat Herran sanan mukaan käskeneet.
Juhlaa
vietettiin viikko. Sydämet syttyivät ja kansa ylisti Jumalaa (2.
Aik. 30:22-23). Viikko ei riittänyt. Tarvittiin toinen. Tilannetta
kuvaavat sanat: 26. Jerusalemissa oli suuri ilo, sillä Israelin
kuninkaan Salomon, Daavidin pojan, ajoista asti ei sellaista ollut
tapahtunut Jerusalemissa.
Jos ihmisten
sydämessä tapahtuu jotakin todellista heräämistä ja Jumalan
kohtaamista, sillä on aina myös seurauksia. Kun ihmiset menivät
koteihinsa, he alkoivat hävittää epäjumalanpatsaita. Tähän asti
niitä oli kumarrettu, nyt ne murskattiin. Toiseksi kerrotaan, että:
5. – – iraelilaiset antoivat runsaat uutiset jyvistä, viinistä,
öljystä ja hunajasta ja kaikesta pellon sadosta. He toivat runsaat
kymmenykset kaikesta. (2.Aik.31.) He antoivat kymmenennen osan
kaikista tuloistaan Herralle käytettäväksi temppelin tarpeisiin. Se
mahdollisti jumalanpalveluksen elpymisen, koska papisto eli näistä
tuloista. Ylimääräistäkin jäi niin paljon, että temppeliin piti
rakentaa kammioita lahjojen säilyttämiseksi myöhempää käyttöä
varten.
Sydämen muutos
näkyi elämän muutoksena. Se onkin aina aidon herätyksen tuntomerkki.
Kysymys ei ole vain tunteesta, joka menee hetkessä ohi. Jumalan sana
vaikutti ihmisten sisimpään ja muutti heidät.
Jumalan sanassa
on sama voima jokaisen elämässä, joka ottaa sen vastaan sellaisena
kuin se on kirjoitettuna Raamatussa. Jumalan sana osoittaa synnin,
mutta myös sen suurenmoisen asian, että Jumala Jeesuksen tähden
pyyhkii pois syntimme, kun sitä häneltä anomme. Hiskian aikana
uhrattiin eläimiä synnin sovitukseksi. Kaikki uhrit viittasivat
Jeesukseen, joka Golgatalla antoi itsensä uhriksi koko maailman
syntien tähden. Syntimme on sovitettu. Tämä evankeliumin sanoma on
voimallinen vapauttamaan armoa ja anteeksiantoa pyytävän ihmisen
kaikesta menneisyyden syyllisyydestä. Jumala synnyttää ihmisen
uudesti ylhäältä, hän antaa uuden elämän yhteydessään. Tänäänkin.
Kun tilanne on toivoton
/Tiistai
Usko Jumalaan ei
ole vain tunteen tai kokemuksen asia, vaikka Jumalan sana saattaa
toisinaan koskettaa voimakkaasti myös tunteitamme. Jos
luottamuksemme Jumalaan perustuu tunteisiimme, olemme hyvin
pettävällä perustalla, kun koettelemukset tulevat ja järisyttävät
elämäämme. Ja ne tulevat aina, tavalla tai toisella. Sen koki Juudan
kuningas Hiskiakin, samoin kansa hänen kanssaan. Koetun herätyksen
aitous tuli testatuksi moneen kertaan. Ensin tuli raskas sota.
Vanhempi
sukupolvi maassamme tietää, miltä tuntuu, kun radiolähetykset
keskeytyvät ja kuullaan ilmoitus: sota on alkanut. Sydämen täyttää
pelko ja kauhu, eritoten, kun pienen maan rajoja ylittävät
suurvallan mahtavat joukot. Näin kävi vähäiselle Juudallekin noin
vuonna 700 eKr., kun mahtavan Assyrian voittamaton sotajoukko marssi
maahan. Assyria oli jo valloittanut maan toisensa jälkeen. Kukaan ei
voinut mitään. Pohjoisen Israelin kansasta valtaosa oli
pakkosiirretty muualle ja uutta väkeä tuotu tilalle. Juudan 36
varustettua kaupunkia oli voitettu ja tuhottu. Nyt kuningas
Sanheribin joukot olivat hyökkäämässä Jerusalemiin. Hiskia oli
tehnyt kaupungin hyväksi, minkä hän voi. Hän oli vahvistanut vanhan
muurin ja rakentanut vielä toisen kaupungin ympäri, korottanut
torneja ja teettänyt aseita ja kilpiä. Selviytymisen mahdollisuudet
olivat kuitenkin vähäiset. Siksi Hiskia lähetti Assurin kuninkaalle
kultaa ja hopeaa, jotta tämä jättäisi Jerusalemin rauhaan. Raamattu
kertoo 2.Kun.18, että 15. Hiskia antoi hänelle kaikki rahat, mitä
oli Herran temppelissä ja kuninkaan linnan aarteistoissa. – – Hän
jopa leikkautti irti Herran temppelin ovista ja oven karmeista
päällystyksen, minkä hän itse oli teettänyt, ja antoi sen Assurin
kuninkaalle. Sanherib ei kuitenkaan pitänyt antamaansa sanaa,
niin että olisi jättänyt Jerusalemin rauhaan.
Jerusalemin
piirityksestä tuli ikimuistoinen. Rabsake, Sanheribin sotapäällikkö,
tuli joukkoineen Jerusalemin edustalle ja lähetti Hiskialle sanan:
19. – – "Sanokaa Hiskialle, että suurkuningas, Assurin kuningas,
sanoo näin: 'Mihin sinä oikein luotat? 20. Arvelet kai, että
pelkästä huulten puheesta tulee neuvo ja voima sodankäyntiin. Keneen
sinä turvaat, kun kapinoit minua vastaan? Rabsake kyllä tiesi,
että Juudassa palveltiin yhtä Jumalaa. Hänen oli kuitenkin vaikea
uskoa, että Hiskia todella luotti Jumalaansa. Hän oli nähnyt
kaikenlaisten jumalien voimattomuuden suuren sotajoukon edessä.
Siksi hän arveli, että Hiskia luotti ensi sijassa Egyptin apuun. Sen
hän olisi ymmärtänyt.
Rabsake tahtoi
murtaa Hiskian osoittamalla hänen mitättömyytensä. Hän käski sanoa:
23. – – minä annan sinulle 2000 hevosta, jos voit hankkia niille
ratsastajat. Varmuudeksi hän käytti toistakin taktiikkaa, jonka
uskoi tehoavan, jos kysymys todella oli Hiskian uskosta. Hän
vakuutti, että Jumala oli hyökkäyksen takana. Hiskialle piti sanoa:
25. Olenko minä Herran sallimatta hyökännyt tämän paikan kimppuun
hävittämään sitä? Herra itse on sanonut minulle: ’Hyökkää tähän
maahan ja hävitä se’. Rabsake oli ovela mies. Hän tiesi, kuinka
voi lamauttaa vastustajan. Jos hän saisi Hiskian uskomaan, että
hyökkäys oli Jumalan tahto, mies antautuisi.
Rabsakella oli
vielä yksi isku jäljellä. Hän tahtoi murentaa kansan henkisen
puolustustahdon. Hän huusi oikein kovalla äänellä kansalle, joka
kuunteli muureilla: "Kuulkaa suurkuninkaan, Assurin kuninkaan,
sana. 29. Näin sanoo kuningas: 'Älkää antako Hiskian pettää
itseänne, sillä hän ei voi pelastaa teitä minun käsistäni. 30.
Älköön Hiskia saako teitä luottamaan Herraan, kun hän sanoo: Herra
on varmasti pelastava meidät, eikä tätä kaupunkia anneta Assurin
kuninkaan käsiin. 31. Älkää kuunnelko Hiskiaa. – – 32. – – Hän
harhauttaa teitä, kun sanoo: 'Herra pelastaa meidät.' – – 35. Onko
muiden maiden kaikista jumalista ainoakaan pelastanut maataan minun
käsistäni? Kuinka sitten Herra pelastaisi Jerusalemin minun
käsistäni?'" 36. Kaikki pysyivät vaiti eivätkä vastanneet hänelle
mitään. Kuningas oli käskenyt niin.
Kansa kesti
äärimmäisen vaikeassa tilanteessa Hiskian takana. He säilyttivät
luottamuksen Jumalaan ja Hiskiaan.
Mitä Hiskia teki
toivottamalta näyttävässä tilanteessa? Hän lähetti sanan profeetta
Jesajalle. Hän tahtoi näin kääntyä Jumalan puoleen. Merkittäviä ovat
hänen sanansa: 4. Ehkä Herra, sinun Jumalasi, kuulee kaikki
Rabsaken sanat, joilla hänen herransa, Assurin kuningas, on
lähettänyt hänet herjaamaan elävää Jumalaa.
Hiskia sai
vastauksen: 6. – – Näin sanoo Herra: 'Älä pelkää niitä sanoja,
jotka olet kuullut ja joilla Assurin kuninkaan poikaset ovat
häväisseet minua. 7. Minä annan häneen mennä sellaisen hengen, että
hän kuultuaan sanoman palaa omaan maahansa. Ja minä annan hänen
kaatua miekkaan omassa maassaan.
Moni tuntee
Raamatun sanan: Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan,
vakaumus asioista, jotka eivät näy (Hepr.11:1). Jumalan sana haastaa
meidät tänä aamuna miettimään, minkälainen luottamus meillä kullakin
on Jumalaan ja Jumalan sanaan. Hyvänä päivänä on helppo puhua
luottamuksesta. Koettelemuksen aikana luottamuksemme punnitaan.
Kun sydän on
täynnä ahdistusta/ Keskiviikko
Ehkä olet joskus
saanut eteesi jonkun ahdistavan paperin. Edessäsi oleva tilanne on
näyttänyt ylipääsemättömältä. Olet kokenut olevasi umpikujassa,
josta ei millään pääse eteenpäin. Et ole edes ollut vastuussa vain
itsestäsi, vaan myös jostakin toisesta, kenties monistakin. Et ole
tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Ehkä tämä paino on päälläsi juuri tällä
hetkellä.
Haluan rohkaista
Sinua Juudan kuninkaan Hiskian kokemuksella. Assyrian sotajoukko oli
piirittämässä Jerusalemia, ja tilanne näytti toivottomalta. Jumala
oli profeetta Jesajan välityksellä luvannut avun, mutta vihollisen
joukot olivat edelleen Jerusalemin ympärillä. Hiskian tietämättä
tuli kuitenkin etelästä toinen sotajoukko Assyriaa vastaan, mikä
tiesi piirityksen keskeyttämistä. Rabsake, sotapäällikkö, yritti
vielä ennen joukkojen lähtöä saada Hiskian antautumaan. Hän lähetti
Hiskialle kirjeen, kuin viimeisenä varoituksena ennen kaupungin
tuhoamista.
Raamattu kertoo
2. Kun.19:14. KunHiskia oli ottanut kirjeen viestintuojilta ja
lukenut sen, hän meni Herran temppeliin ja levitti sen Herran eteen.
Tämä pieni virke on palannut mieleeni monta kertaa elämän eri
tilanteissa. Suuren ahdingon hetkellä Hiskia meni temppeliin. Jumala
oli hänen turvansa, ainoa, joka voi häntä auttaa. Varmaan hänen
sydämestään oli kohonnut montakin rukousta Jerusalemin piirityksen
aikana. Ehkä hänen sydämessään oli yhtä ainoaa huutoa Jumalan
puoleen. Nyt hän tarvitsi erityisen hetken Herran edessä. Sitä
varten hän meni temppeliin. Hän oli niin kuin monet, jotka menevät
kirkkoon rukoilemaan, kenties aivan yksin, viedäkseen ahdinkonsa
Jumalan eteen. Moni muistanee omassa elämässään ihan tiettyjä
paikkoja, joissa on puhunut Jumalalle elämänsä vaikeina hetkinä.
Hiskia levitti
saamansa kirjeen Jumalan eteen. Meilläkin on lupa tehdä niin. Joskus
olisi hyvä kirjoittaa siihen päivämäärä, jotta myöhemminkin
muistaisimme, milloin jätimme asiamme Herralle. Jobin kirjan luvussa
35 on lohduttavat sanat: 35. – – Asia on Jumalan edessä: odota
häntä.
Hiskia aloitti
rukouksensa niin kuin Raamatun rukoilijat yleensäkin ajattelemalla
ensin Jumalaa ja hänen valtasuuruuttaan. Hän ikään kuin asettui
Jumalan valtaistuimen eteen kunnioittaen Jumalaa ja kumartaen häntä.
Näin hän sai uutta rohkeutta. Hän muisti, kenen kanssa hän oli
tekemisissä. Hänellä oli syytä luottaa Jumalaan. Hän sanoi: 15.
Herra, Israelin Jumala, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat,
sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntien Jumala. Sinä olet tehnyt
taivaan ja maan.
Sitten Hiskia
vuodatti Jumalan eteen tilanteen sellaisena kuin se oli. Hän puhui
Herralle kaiken hätänsä ja ahdistuksensa. Hän toi esiin vihollisen
ylivoimaisuuden ja hän vetosi Jumalaan. Hän sanoi mm. 17. On
totta, Herra, että Assurin kuninkaat ovat hävittäneet kansoja ja
heidän maitaan. 18. He ovat heittäneet heidän jumalansa tuleen.
Eiväthän ne olleetkaan jumalia, vaan ihmiskätten tekoa, puuta ja
kiveä, ja sen tähden he voivat hävittää ne. 19. Mutta pelasta nyt
meidät, Herra, meidän Jumalamme, hänen käsistään, että kaikki maan
valtakunnat tulisivat tietämään, että sinä, Herra, yksin olet
Jumala.
Profeetta Jesaja
toi hänelle Jumalan sanan vastauksena hänen rukoukseensa. Meidän ei
silti pidä ajatella, että Jumala lähettää jonkun tuomaan sanomaa,
kun olemme jotakin pyytäneet. Hän tahtoo meidän uskovan ja luottavan
silloinkin, kun emme saa selvää vastausta. Asia on silti hänen
edessään, ja hän tahtoo meidän odottavan uskossa hänen apuaan.
Vastaus voi tulla myös vähitellen, niin että vasta aikojen päästä
huomaamme, että asiat ovat hoituneet. Jumala joka tapauksessa lupaa
apostoli Paavalin välityksellä, Room. 8: 28. – – että hän vaikuttaa
kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat, niiden, jotka ovat
kutsuttuja hänen suunnitelmansa mukaan.
Otan vielä
muutaman yksityiskohdan Jumalan vastauksesta profeetta Jesajan
välityksellä. Se on osoitettu Assurin kuninkaalle, Sanheribille.
Vastaus on merkittävä missä tahansa historian tilanteessa. Jumala
sanoo: 5. Etkö ole kuullut, että jo kauan sitten minä olen tätä
valmistanut, muinaisuudesta saakka tätä suunnitellut! Nyt olen sen
toteuttanut, ja niin sinä sait hävittää varustetut kaupungit
autioiksi kiviröykkiöiksi. – – 27. Istuitpa sinä tai lähdit tai
tulit, minä sen tiedän, kuten senkin, että sinä raivoat minua
vastaan. 28. Koska sinä raivoat minua vastaan, ja koska ylpeytesi on
tullut korviini, minä panen koukkuni sinun nenääsi ja suitseni
suuhusi ja vien sinut takaisin samaa tietä, jota tulitkin.
Hallitsijat ja
sotapäälliköt, niin suuria kuin ovatkin ihmisten silmissä, voivat
toimia vain niissä rajoissa, jotka Jumala on heille jo ennalta
asettanut. Jumala tuntee jokaisen ajatukset. Ihminen voi raivota
häntä vastaan, mutta Jumala on se, joka panee suitset sillekin, joka
ylpeydessään luulee olevansa suuri ja mahtava. Sen sai myös Sanherib
tuntea. Eräänä aamuna hänen sotajoukostaan makasi 185 000 miestä
kuolleena. Kukaan ei tiedä, mitä oli tapahtunut. Sotajoukon oli
lähdettävä kotiin. Myöhemmin hallitsijan omat pojat surmasivat
hänet.
Kuka oli
voittaja? Voittaja oli Jumala ja Hiskia, joka pani luottamuksensa
Jumalaan. Voittaja oli myös kansa, joka seisoi hurskaan kuninkaansa
takana.
Kun sairaus satuttaa/
Torstai
Vakava sairaus
koettelee ihmistä ehkä enemmän kuin mikään muu. Tuskan alla tulee
ilmi asenteina ja sanoina, mitä kukin todellisesti on, niin myös se,
mihin kukin viime kädessä turvautuu.
Juudan kuningas
Hiskia sairastui kuolemantautiin. Se tapahtui ilmeisesti samana
vuonna, jolloin Assyria oli piirittänyt Jerusalemia. Vuodesta tuli
näin erityisen raskas ja vaikea. Profeetta Jesaja kertoo Hiskian
sairastamisesta kirjansa luvussa 38. Hiskia oli niin huonona, ettei
näköpiirissä ollut enää mitään parantumisen mahdollisuutta.
Tilanteen täydellinen toivottomuus paljastui hänelle profeetta
Jesajan vieraillessa hänen luonaan. Jesajalla oli hänelle tuotavana
Jumalan sana: 1. – – Näin sanoo Herra: ”Toimita talosi. Sinä
kuolet etkä enää parane”.
Jesajan sana oli
vielä vakuuttavampi ja vahvempi kuin lääkärin tuomio potilaalle.
Murskaavan iskun saatuaan Hiskia kääntyi vuoteessaan seinään päin ja
huusi Jumalan puoleen. Jumala kuuli häntä ja vastasi tavalla, jota
jokainen odottaa vastaavassa tilanteessa, mutta jonka vain harva saa
osakseen. Jesajan piti mennä takaisin ja sanoa: 5. – – Näin sanoo
Herra, isäsi Daavidin Jumala: Minä olen kuullut sinun rukouksesi,
olen nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut. Jo kolmantena päivänä
sinä menet Herran temppeliin.
Jumalan viesti
paljastaa, että Hiskia oli itkenyt kuolemaansa. Hän oli vasta
39-vuotias, ja hän tahtoi elää. Jumala ei ollut vain kuullut hänen
rukoustaan, vaan hän oli myös nähnyt Hiskian kyyneleet. Älä sinäkään
epäile, etteikö Jumala kuulisi rukoustasi ja näkisi kyyneleitäsi,
vaikka vastaus sinulle ei olisikaan samanlainen kuin Hiskialle.
Hiskian
parantuminen oli ihme. Se ei tapahtunut yhtäkkisesti vaan kolmen
päivän sisällä. Jumala käytti siihen ulkoista parantamistapaa.
Jesajan käskystä paiseen päälle pantiin viikunakakku. Niin hän
parani. Luottamus Jumalaan ei merkitse sitä, että odotamme jotakin
yliluonnollista. Jumalan keinot vastata rukouksiimme ovat
monenlaiset.
Siinä ei
kuitenkaan ollut vielä kaikki. Jumala lupasi Hiskialle: 6. Minä
lisään sinulle ikää 15 vuotta. Hän sai jatkoajan, jonka
pituuskin ilmoitettiin ennakolta. Sellainen ilmoitus on niin
harvinainen, ettei sellaista mainita Raamatussakaan kuin tämän yhden
kerran.
Minulla oli
aikanaan työtoveri, joka sairastui raivoisaan imusolmukesyöpään.
Loppu oli lähellä, mutta hän toipui vielä silloisen uuden
lääkityksen ansiosta. Hän kirjoitti kirjasen Jatkoaika. Hänen
jatkoaikansa ei ollut pitkä, mutta sinä aikana hän ehti kehottaa
monia valmistautumaan Jumalan kohtaamiseen.
Monet muutkin
ovat saaneet jatkoaikoja, mutta eivät suinkaan kaikki, jotka ovat
sitä pyytäneet. Jumalalla on valta parantaa, mutta pyynnöistämme
huolimatta hän ei aina tee niin. Hänellä on oma suunnitelmansa ja
aikataulunsa meille kullekin. Niinpä Uudessa testamentissa kerrotaan
apostoli Jaakobin teloituksesta pian Jeesuksen kuoleman jälkeen. Hän
ei saanut jatkoaikaa. Sen sijaan Jumala pelasti Pietarin vankilasta
antamalla ihmeen tapahtua. Mitä me voimme tähän sanoa? Emme mitään.
Sitten tuli aika, jolloin Pietarin oli kärsittävä marttyyrikuolema.
Hänen tehtävänsä tässä maailmassa oli loppuun suoritettu.
Ihmeitä
tapahtuu, sillä meillä on Jumala, jolla on kaikki valta. Siitä
seurakunta pitää ehdottomasti kiinni. Jumalan kaikkivaltius ei
merkitse sitä, että hän ottaisi maailmasta pois kärsimyksen, sillä
me olemme itse valinneet synnin ja sen seuraukset. Siksi maailma on
ja tulee olemaan suuri kyynelten laakso. Kärsimys loppuu vasta, kun
Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, jossa vanhurskaus asuu.
Jesaja on
merkinnyt muistiin Hiskian rukouksen ajalta, jolloin kuolema oli
Hiskian silmien edessä. Se on Jesajan kirjan luvussa 38. Hiskian
ajatuksia ja tunteita kuvaavat mm. hänen sanansa: 12. Majani
puretaan ja viedään minulta kuin paimenen teltta. Olen kutonut
elämäni loppuun, kuten kankuri kankaansa. Minut leikataan irti
loimilangoista. Ennen kuin päivä muuttuu yöksi, sinä teet minusta
lopun.
Teltan
purkaminen on monelle tuttu asia, toiset tuntevat kankaan
leikkaamisen loimilangoista. Jonakin päivänä meidän kunkin elämän
kangas on valmis Jumalan leikattavaksi ja tarkastettavaksi. Ehkä
voisimme tänä aamuna ajatella, miltä se ehkä näyttää. Mitään ei voi
muuttaa, mutta Jumalan anteeksianto poistaa lian. Onhan toista
jättää hänen käsiinsä puhdas kangas kuin tahrainen, ehkä ihan
mustaksi muuttunut.
Hiskian tuskaa
kuvaavat hänen sanansa: 13. Minä viihdyttelin itseäni aamuun
asti. Kuten leijona hän murskaa kaikki luuni. Ennen kuin päivä
muuttuu yöksi, sinä teet minusta lopun.
14. Kuten
pääskynen, kuten kurki minä kuikutan, kujerran kuin kyyhkynen.
Hiueten silmäni katsovat korkeuteen: Herra, minulla on ahdistus, ole
minulle armollinen.
Yö on sairaalle
ja kuolevalle pitkä. Kipu ja kuoleman ahdistus panee valittamaan.
Silmät ovat uupuneet väsymyksestä ja itkusta. Sisin sopertaa
rukousta. Sitten Hiskialle tuli ilon ja kiitoksen aika, josta hän
laulaa: 17. Onneksi muuttui minulle katkera murhe. Sinä rakastit
minun sieluani, nostit sen turmion kuopasta, sillä sinä heitit
kaikki minun syntini selkäsi taakse.
Kaikki eivät
parane taudeistaan, mutta Jumala on valmis heittämään kaikki
syntimme selkänsä taakse, kunhan vain annamme ne hänelle.
Kun synti saa otteen/
Perjantai
Jumala antoi
parantumisen ihmeen Juudan kuninkaalle Hiskialle, joka oli jo
kuolemaisillaan. Jumala lupasi hänelle lisäksi 15 vuoden jatkoajan.
Sellainen kokemus täyttää ihmisen sydämen ilolla ja ihmetyksellä.
Hiskiaan se vaikutti myös toisella, aika yllättävällä tavalla. 2.
Aik. 32 kertoo: 25. Hiskia ei kuitenkaan palkinnut hyvää hyvällä,
vaan hänen sydämensä ylpistyi. Jumalan antama ihme voi synnyttää
myös ylpeyden ihmisen sydämeen. Ehkä se saa ihmisen pitämään itseään
muita hurskaampana tai omia rukouksiaan erityisen ansiokkaina.
Kaiketi on mahdollista ajatella, että on jotenkin poikkeuksellisella
tavalla Jumalan suosiossa. Varmasti on monia muitakin vaihtoehtoja.
Kaikki tuntuvat kuitenkin yhtä kummallisilta, mutta ihmisessä asuu
synti, joka ilmenee mitä erilaisimmin tavoin. Hiskia oli myös samana
vuonna pelastunut Assyrian kynsistä Jumalan antamalla avulla.
Kenties sekin vaikutti asiaan.
Kirjansa luvussa
39 Jesaja kertoo tapauksen, joka kuvaa Hiskian ylpeyttä. Baabelin
kuningas lähetti kirjeen ja lahjoja Hiskialle, kun oli kuullut hänen
olleen sairaana ja parantuneen. Ilmeisesti tieto ihmeparantumisesta
oli levinnyt jo kaukaiseen Babyloniaan asti. Hiskia oli hyvillään ja
näytti lähettiläille kaiken, mitä aarteita hänellä oli talossaan ja
valtakunnassaan. Hän ei jättänyt mitään näyttämättä. Toisen
aikakirjan luvussa 32 todetaan: 31. Niinpä Jumala vain tullakseen
tuntemaan kaiken, mitä hänen sydämessään oli, jätti hänet niiden
Baabelin ruhtinasten lähettiläiden koeteltavaksi, jotka oli
lähetetty hänen luokseen tiedustelemaan ihmettä, mikä oli tapahtunut
maassa.
Jumala tietää,
mitä ihmisessä on, mutta Hiskian niin kuin meidänkin on aiheellista
edes joskus nähdä se myös itse. Hiskialle koitti totuuden hetki, kun
Jumala nuhteli häntä Jesajan välityksellä. 4. Jesaja kysyi: "Mitä
he ovat nähneet sinun talossasi?" Hiskia vastasi: "He ovat nähneet
kaiken, mitä talossani on. Aarteistoissani ei ole mitään, mitä en
olisi heille näyttänyt." 5. Jesaja sanoi Hiskialle: "Kuule Herran
Sebaotin sana: 6. Päivät tulevat, jolloin kaikki, mitä talossasi on,
ja mitä isäsi ovat koonneet tähän päivään asti, viedään pois
Baabeliin. Mitään ei jää jäljelle, sanoo Herra. 7. Sinun omia
poikiasi, jotka sinusta polveutuvat, jotka sinulle syntyvät, viedään
palvelijoiksi Baabelin kuninkaan hoviin."
Jesajan sana
toteutui noin sata vuotta myöhemmin. Hiskiaan se teki niin
voimakkaan vaikutuksen, että hän Raamatun mukaan nöyrtyi sydämensä
ylpeydestä, hän ja Jerusalemin asukkaat (2. Aik. 32:26). Hänen
nöyrtymisensä oli suoranainen ihme, suurempi kuin Jerusalemin
pelastuminen tai hänen paranemisensa vaikeasta sairaudesta.
Raamatussakaan ei mainita kuin muutaman ihmisen nöyrtymisestä heidän
langettuaan.
Jatkoajalta on
vielä otettava esiin hänen poikansa Manassen syntyminen. Liekö
vanhemmat veljet kuolleet, koska hänestä tuli hallitsija
12-vuotiaana isänsä kuoleman jälkeen, vai eikö ollut muita. Hänen
hallitusajastaan tuli pitkä, 55 vuotta. Manasse oli isänsä
vastakohta lähes kaikessa. 2. Aik. 32 mukaan hän rakennutti
uudelleen uhrikukkulat ja epäjumalanalttarit, jotka hänen isänsä oli
hävittänyt. Hän teki myös epäjumalanalttareita Jerusalemin
temppeliin, pani poikansa kulkemaan tulen läpi, ennusteli merkeistä,
harjoitti noituutta ja velhoutta sekä hankki itselleen vainaja- ja
tietäjähenkien manaajia. Manassen sanotaan eksyttäneen Juudan ja
Jerusalemin asukkaat tekemään enemmän pahaa kuin olivat tehneet ne
kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä.
Kuvaus
Manassesta herättää monia ajatuksia. Miksi poika tahtoi valita
päinvastaisen suunnan kuin isänsä? Oliko kenties isän ylpeyden aika
vaikuttanut häneen tähän suuntaan vai eikö isällä ollut aikaa
hänelle? Hiskia ei ole ainoa hurskas isä Raamatussa, jonka pojan
kerrotaan valinneen toisen suunnan kuin isänsä. Entä, jos Hiskia ei
olisikaan pyytänyt jatkoaikaa? Olisiko sittenkin parasta pyytää
Jumalalta vain, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi elämässämme
vaatimatta oman tahdon toteutumista?
Jumala ei
kuitenkaan jättänyt Manassea. Hän antoi Assurin kuninkaan Manassen
kimppuun. He ottivat Manassen kiinni koukuilla, kytkivät hänet
vaskikahleisiin ja veivät hänet Baabeliin.
Raamattu toteaa:
12. Ahdingossa ollessaan hän etsi Herran, Jumalansa,
mielisuosiota ja nöyrtyi syvästi isiensä Jumalan edessä. Lopulta
oli Manassen aika nöyrtyä. Kun Jumalan sana ei tehonnut, Jumala
antoi hänelle niin suuret vaikeudet, että mies lopulta pysähtyi ja
muisti Jumalan. Hurskaan isän rukoukset kuultiin. Jumala ei ollut
unohtanut.
Tapaus lohduttaa
ja rohkaisee vanhempia, joilla on suuriakin huolia lapsistaan.
Jumala kuulee rukouksemme, vaikka emme näkisikään rukousvastauksia.
Jumala ei unohda, mitä olemme hänelle puhuneet.
Eräs mies sanoi
kuolinvuoteellaan: ”Olen kaksikymmentä vuotta paennut Jumalaa ja
vanhempieni rukouksia.” Niin pitkä aika oli kulunut uskovien
vanhempien kuolemasta, mutta heidän rukouksensa oli kuultu. Jumala
pelasti heidän poikansa.
Meille kerrotaan
Raamatussa: 13. Kun Manasse näin rukoili, Jumala myöntyi, kuuli
hänen rukouksensa ja toi hänet takaisin Jerusalemiin, hänen
valtakuntaansa. Silloin Manasse tuli tietämään, että Herra on
Jumala.
Ehkä Sinäkin
olet tullut sen tietämään tai kenties se on vasta edessäpäin. Ensin
on lakattava potkimasta vastaan.
Takaisin
|