Laupias samarialainen
Luuk.10:25-37
Lähteenä Kenneth E. Baileyn kirja Maalaisjärjellä (Perussanoma)
Liisi Jokiranta 2005
Olemme usein kuulleet sanottavan, että aikamme tarvitsee laupiaita samarialaisia. Vertauksen käsittelyssäkin keskitytään yleensä lähimmäisen auttamiseen. Sen varsinainen sisältö ja tähtäyspiste on kuitenkin aivan toinen, jos otetaan huomioon kehys, johon se kuuluu.

Vertaus on osa kahta keskustelua, jonka Jeesus kävi erään lainoppineen kanssa. Toinen käytiin ennen vertausta, toinen sen jälkeen.

Olennainen on kysymys, joka kirvoitti Jeesuksen puhumaan vertauksensa.

"25. Eräs lainoppinut nousi ja koetteli Jeesusta kysymällä: "Opettaja, mitä minun on tehtävä periäkseni iäisen elämän?"
  • Lainoppinut sanoi Jeesusta opettajaksi - hän tahtoi osoittaa käytöksellään kunnioitusta. Kuitenkin hänellä oli kettu kainalossa, sillä hän halusi "koetella" Jeesusta. Häneen sopivat profeetta Jeremian sanat: 9: "8. - - Suullaan he puhuvat rauhaa lähimmäisensä kanssa, mutta sydämessään he punovat juoniaan." (82)
    - Tällainen käytöshän on ihmisille tyypillistä. Kukapa meistä ei olisi langennut epärehellisyyteen puheissaan.
  • Pinnalta katsoen lainoppineen kysymys on kummallinen. Mitä kukaan voi tehdä periäkseen jotakin? Vain perillinen perii.
  • Taustana on kuitenkin juutalainen ajattelu. Sen mukaan vanhurskaat perivät lakia noudattamalla iankaikkisen elämän, kun taas syntiset perivät tuonelan. Ihminen voi sen mukaan tehdä jotakin iankaikkisen elämän perimiseksi.
  • Juutalaisen tavan mukaan kuulijat ja lainopettaja odottivat Jeesukselta luetteloa tarpeellisista teoista. Sitten voitaisiin väitellä siitä, mitä luettelossa piti olla ja mitä ei.
  • Luultavasti koettelemisen tarkoitus oli ehkä saada vastaus siihen, uskoiko Jeesus fariseusten ja lainopettajien tapaan, että Israelin perintö saatiin lakia noudattamalla.
"26. Jeesus sanoi hänelle: 'Mitä on laissa kirjoitettuna? Kuinka luet?'
27. Mies vastasi: 'Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko voimastasi ja koko mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.'"
  • Jeesus ei vastannut suoraan, vaan esitti vastakysymyksen. Hän tahtoi miehen ilmaisevan käsityksensä lain sisällöstä.
  • Lainopettaja vastasi rakkauden kaksoiskäskyllä, jonka hän oli ehkä kuullut Jeesukseltakin, mutta jonka hän joka tapauksessa tunsi jo Vanhasta testamentista.
  • Tosiasiassa siinä on ilmaistuna lain ydin, lain keskeisin vaatimus. Pelkkä ulkonainen käskyjen noudattaminen ei riitä.
"28. Jeesus sanoi: 'Oikein vastasit. Tee se, niin saat elää.'"
  • "Tee se." Prees. imp. - tee jatkuvasti.
    - Lainopettaja tahtoi tietää, mitä tehtyään hän saisi omakseen iankaikkisen elämän?"
    - Vastauksena oli käsky elää niin, että rakastaa varauksettomasti Jumalaa ja ihmisiä. - On selvää, että juuri se laki, jota lainopettaja lainaa, asettaa tavoitteen, johon yksikään ihminen ei voi yltää.
    - Vastauksellaan Jeesus yksinkertaisesti sanoo: "Tahdotko tehdä jotakin iankaikkisen elämän perimiseksi? Hyvä, rakasta vain jatkuvasti Jumalaa ja lähimmäistäsi koko olemuksesi pohjia myöten."
    - Oletko koskaan yrittänyt rakastaa Jumalaa - -?
  • Lainopettaja ei ole kuitenkaan vielä luopunut toivosta ansaita itse pääsynsä iankaikkiseen elämään.)
"29. Tahtoen osoittautua vanhurskaaksi mies kysyi Jeesukselta: "'Kuka sitten on minun lähimmäiseni?'"
  • Rabbien mukaan lähimmäisiä olivat kaikki juutalaiset. Käännynnäisistä oltiin erimielisiä. Pakanat eivät olleet lähimmäisiä.
  • Mies halusi nähdä itsensä täysin vanhurskaana, täydellisenä, Jumalalle kelpaavana. Niinpä hän odotti Jeesukselta vastausta: "Lähimmäisiäsi ovat sukulaisesi ja ystäväsi". Sitten lainopettaja voisi vastata, että oli rakastanut heitä täydellisesti. Sen jälkeen hän lähtisi paistatellen ihmisten kiitoksessa hyvien töittensä tähden ja nauttisi tuoreesta kunniasta ja ylistyksen tuomasta itseluottamuksesta.
  • Jeesus vastasi hänelle vertauksella
"Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui rosvojen käsiin. Nämä riisuivat hänet alasti, löivät haavoille ja menivät pois, jättäen hänet puolikuolleeksi. - -
  • Jerusalem on ylhäällä vuorella, Jeriko alhaalla Jordanin laaksossa.
  • Tie Jerusalemista Jerikoon oli vaarallinen. Kulkijaa oli vaanimassa paljon varkaita ja rosvoja. Siksi ristiretkeläiset toista tuhatta vuotta myöhemmin rakensivat puolitiehen pienen linnakkeen pyhiinvaeltajien suojaksi.
  • Jeesus kertoi haavoittuneen matkamiehen tilan tarkasti. Mies oli tajuton ja alasti, eikä voinut esitellä itseään. Niinpä juutalaiset eivät voineet päätellä mitään hänen henkilöllisyydestään kielen tai vaatetuksen perusteella.
- - 31. Eräs pappi sattui kulkemaan sitä tietä, näki hänet ja meni ohi. - -
  • Koko vertaus nojaa siihen, että pappi olisi ainakin voinut tehdä sen, minkä samarialainen teki. (94)
  • Pappien korkean yhteiskunnallisen aseman huomioon ottaen voimme kuvitella silmiemme eteen hienolla ratsulla varustautuneen ylimyksen. Hän näki haavoittuneen miehen (todennäköisesti jonkin matkan päässä), ohjasi ratsunsa toiselle puolelle tietä ja jatkoi matkaansa.
Mikä vaikutti papin ratkaisuun?

1. Rabbien opetuksen mukaan hyvää piti tehdä hyvälle, ei synnintekijälle. Synnintekijää auttava voikin vastustaa itseään Jumalaa, joka vihaa synnintekijöitä. Sitä paitsi synnintekijöitä ei saanut vahvistaa.
2. Pappi ei ollut nähnyt rosvojen hyökkäystä. Siksi hän ei voinut olla varma siitä, oliko haavoittunut mies lähimmäinen, jota tuli auttaa.
3. Mies saattoi olla jopa kuollut. Siinä tapauksessa kosketus saastuttaisi papin.
  • Yritän nyt kuvata sitä monimutkaista järjestelmää, joka vaikutti olennaisesti papin käyttäytymiseen.
    - Kysymys oli rituaalisesta puhtaudesta. Kirjoitettu laki luetteli viisi saastutuksen lähdettä. Pahimpia olivat kosketus ruumiiseen ja kosketus ei-juutalaiseen.
    - Jos pappi saastutti itsensä, hän ei voinut kerätä, jakaa eikä syödä kymmenyksiä ja hänen perheensä ja palvelijansa joutuivat kärsimiään seuraukset hänen kanssaan. Kymmenyksiä voitiin syödä vain rituaalisen puhtauden tilassa.
    - Saastuneena pappi ei myöskään voinut osallistua jumalanpalveluksen toimittamiseen eikä käyttää raamatunlausekoteloitaan.
    - Rituaalisen puhtauden menettäminen oli vakava asia. Puhtaussääntöjä pidettiin parhaana tapana välttää syntiä ja päästä pyhyyden korkeuksiin.
    - Rituaaliset puhdistusmenot suoritettiin temppelissä. Suitsutusuhrin aikana lyötiin kumistinta. Sen äänen kuuluessa Israelin edustajiston johtaja (edustajistoon kuului pappeja, leeviläisiä, ja juutalaisia maallikoita) käski kaikki saastuneet seisomaan itäiselle portille alttarin eteen. Heidän oli seisottava siellä häpeämässä saastumistaan.
    - On helppo kuvitella korventavaa nöyryytystä, jota pappi tunsi sellaisessa tilanteessa. Lisäksi rituaalipuhtauden palauttaminen oli aikaa vievää ja kallista. Oli löydettävä, ostettava ja poltettava tuhkaksi punainen hieho, ja rituaali kesti kokonaisen viikon.
    - On siis helppo ymmärtää, että pappi tunsi joutuneensa kiipeliin nähdessään tiepuolessa tajuttoman miehen.
    - Hän ei voinut mennä vainajaa lähemmäksi kuin neljän kyynärän päähän, ja tämä raja hän oli ylitettävä, jos mieli päästä perille uhrin kunnosta. Jos tämä oli kuollut, papin oli repäistävä vaatteensa. Se taas soti arvokkaiden esineiden tuhoamiskieltoa vastaan.
    - Saastumisen kielto oli ehdoton, kun taas lähimmäisen rakastamisen käsky oli ehdollinen. Siksi papilla oli laillinen oikeus mennä ohi.
  • Pappi yritti siis kaikin voimin olla hyvä mies. Hän pyrki välttämään syntiä ja saavuttamaan pyhyyden.
  • Papin elämä oli käskyjen ja kieltojen kokoelma.
    - Entä meidän elämässämme?
    - Erotettava ehdoton ja suhteellinen, Jumalan sana ja ihmisten säännöt.
    - Ihmisten sääntöjen mukaan eläminen on turvallista - ei tarvitse itse ajatella ja ottaa vastuuta - ja aina voi syyttää muita ongelmistaan.
    - Sääntöjen noudattaminen takaa aseman yhteisössä.
Jeesus jatkaa:

"32. Samoin muuan leeviläinen: tullessaan sille paikalle ja nähdessään hänet hän meni ohi."
  • Leeviläinenkin kulki "alaspäin". Hän kulki siis papin perässä.
  • Hän tiesi papin kulkevan edellään, koska sillä tiellä edellä kulkijat eivät voineet kauaa pysyä näkymättömissä. Kulkijat olivat äärimmäisen kiinnostuneita muista matkaajista, koska heidän henkensä voi riippua siitä.
  • Leeviläisiä eivät sitoneet yhtä monet säännöt kuin pappeja. Hän olisi siis voinut auttaa, ja jos haavoittunut olisi kuollut hänen käsiinsä, seuraukset olisivat olleet kevyemmät kuin papille.
  • Todennäköisesti häneen kuitenkin vaikutti papin esimerkki niin, ettei hän tehnyt mitään miehen hyväksi.
    - Ei voinut olla hänen velvollisuutensa ryhtyä vaaralliseen tehtävään, josta pappikin oli juuri pidättynyt.
    - Ryhtymällä toimenpiteisiin hän tavallaan loukkaisi ylempiään, syyttäisi epäsuorasti epäinhimillisyydestä ja kovasydämisyydestä.
    - Puuttumalla asiaan leeviläinen arvostelisi papin tulkintaa laista!

    - Emmekö mekin ota mallia muista ja vetoa muiden ratkaisuihin.
"33. Mutta kun eräs sitä tietä matkustava samarialainen tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, hänen tuli tätä sääli."
  • Papin ja leeviläisen jälkeen kuulijakunta odottaa juutalaista maallikkoa.
  • Nämä samat kolme toimittivat myös temppelipalvelusta ja muodostivat temppelin edustajiston. Kuulijat odottivat, että myös maallikko olisi ollut kotimatkalla.
  • Kuulijakunnan järkytykseksi ja ällistykseksi kolmas mies onkin yksi vihatuista samarialaisista.
  • Jeesus teki samarialaisesta sankarin!
  • Tällä käänteellä vertauksessaan Jeesus osoitti suurenmoista rohkeutta.
  • Hän sai halveksitun samarialaisen näyttämään moraalisesti korkeatasoisemmalta kuin kuulijakunnan uskonnolliset johtajat. Jeesus puhutteli tällä tavalla kuulijakuntansa syvää vihaa ja paljasti sen.
    - Entä, jos Jeesus tahtoo meidän auttavan ihmistä, jota kohtaan tunnemme katkeruutta, kaunaa tai vihaa, ihmistä, josta emme ollenkaan pidä?
  • Samarialaisen säälistä käytetään hyvin voimakasta ilmaisua. Samarialainen tunsi luissaan ja ytimissään haavoittuneen miehen surkean tilan.
  • Samarialainen ei ollut pakana. Häntäkin sitoi viisi Mooseksen kirjaa. Hänellekin oli opetettu, että hänen lähimmäisensä oli maanmies ja sukulainen.
  • Hän oli matkalla Juudeassa, ja tuntematon mies oli todennäköisesti juutalainen. Siitä huolimatta hän tarttui toimeen.
  • Pappi vain "sattui tulemaan tietä", leeviläinen "tuli paikalle", samarialainen "meni hänen luokseen".
  • Hänkin asettui alttiiksi saastumiselle, joka ulottuisi hänen eläimiinsä ja tavaroihinsakin.
"34. Hän meni miehen luo, sitoi hänen haavansa, vuodatti niihin öljyä ja viiniä - -
  • Samarialaisen oli ensin puhdistettava ja pehmitettävä haavat öljyllä, sitten desinfioitava ne viinillä ja lopuksi sidottava ne.
  • Kun haavoittunut tulisi tajuihinsa, samarialaista saatettaisiin kuitenkin syyttää hänen avuliaisuudestaan, sillä "öljy ja viini olivat kiellettyjä aineita, jos ne tulivat samarialaisen kädestä". Ne eivät olleet ainoastaan peräisin samarialaiselta, vaan niistä ei ollut maksettu kymmenyksiä, ja hyväksymällä ne haavoittunut mies ottaisi itselleen maksuvelvollisuuden - - Fariseukset olisivat olleet tyytyväisiä, jos haavoittunut mies olisi huutanut: 'Pois silmistäni, en huoli öljyäsi enkä viiniäsi!'"

    - - pani hänet juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja hoiti häntä."
  • Vanhasyyrialaisen tekstin mukaan eläin oli aasi.
  • Lukutavasta riippuen samarialainen joko ratsasti haavoittuneen kanssa tai hän otti palvelijan osan ja johdatti miestä kantavaa eläintä suitsista pidellen majatalolle. Ratsastajien ja taluttajien sosiaalinen ero oli Lähi-idässä olennainen. (Vrt. Haman, Est.6:7-11).
  • Hänen halukkuutensa mennä majataloon ja jäädä sinne yöksi huolehtimaan haavoittuneesta oli uusi osoitus itsensä unohtavasta rakkaudesta.
  • Samarialaisella oli syytä pelätä verikostoa. Antautuessaan tunnistettavaksi hän antautui samalla vaaraan saada haavoittuneen miehen perhe peräänsä kostamaan hänelle. Ketä muutakaan he voisivat syyttää haavoittuneen tilasta. (Vrt. Intiaani skalpeerattu cowboy hevosensa selässä Dodge Cityssä.)
  • Olennaista ei ole hänen uskalluksensa, vaan hinta, jonka hän oli valmis maksamaan laupeudentyöstään.
"35. Seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta kuluu lisää, minä maksan sen sinulle palatessani'".
  • Korvattuaan ensin papin ja leeviläisen laiminlyönnit samarialainen viimein korvasi rosvojenkin tuottaman vahingon.
  • Haavoittuneella miehellä ei ollut rahaa. Ellei hän olisi pystynyt lähtiessään maksamaan laskuaan, hänet olisi vangittu. Sen ajan maatalonpitäjillä oli erittäin epämiellyttävä maine.
  • Juutalainen olisi vielä voinut saada rahansa takaisin, mutta samarialaisella ei ollut mitään toivoa sellaisesta.
  • Ensimmäisten vuosisatojen raamatunselitys samaistikin aina laupiaan samarialaisen Jeesukseen.
Toinen keskustelukierros

Mies oli kysynyt: "29. - - "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"

Nyt Jeesus kysyy: "'36. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoittautui rosvojen käsiin joutuneen lähimmäiseksi?'
37. Mies vastasi: 'Se, joka sääli ja auttoi häntä.' Jeesus sanoi hänelle: 'Mene ja tee sinä samoin.'"
  • Lopputoteamuksen sana sinä on painollinen. Jeesus siis sanoo hänelle: "Tässä on taso, jolle sinun on yllettävä."
  • Voimme miltei kuulla ihmisten mutisevan itsekseen: "Kuka sitten voi pelastua!"
  • Lainopettajaa vaaditaan ymmärtämään: Minusta on tultava lähimmäinen jokaiselle tarvitsevalle. Lain täyttäminen merkitsee, että minun on kurotettava kaikkien, jopa vihollisteni puoleen, ja osoitettava heille laskelmoimatonta rakkautta. Vaatimustaso on näin korkea. Johtopäätös: En voi tehdä itseäni vanhurskaaksi enkä ansaita iankaikkista elämää.
  • Jeesus johtaa myös meidät tekemään tämän johtopäätöksen: "Nämä asiat ovat minulle mahdottomia. On selvää, etten voi omilla ponnistuksillani tulla vanhurskaaksi.
  • Jumalalle on kaikki mahdollista."
Yhteenveto
  • Jokainen yritys itsensä vanhurskauttamiseksi on tuhoon tuomittu. Taso on liian korkea. Iankaikkista elämää ei voi ansaita.
  • Ohjesääntömäinen lähestymistapa Jumalan käskyihin on riittämätön.
  • Jeesukselle rakkaus on jotakin, mitä tunnetaan ja tehdään.

Takaisin