I  Johdanto
II  Kristittyjen yhteys 1:3 - 2:2
III  Käskyt ja nykyaika
IV  Antikristukset 2:18-28
V  Uudestisyntiminen 2:29-3:10a
VI  Henkien erottaminen 4:1-6
VII  Rakkaus 4:7-21
VIII  Todelliset voittajat 5:4-21

Kirjoittaja:
Lähettäjän nimi puuttuu. Kirjoittajana pidetään apostoli Johannesta:

Useimmat kirkkoisät pitävät kirjoittajana apostoli Johannesta.

• Kirjoittaja on silminnäkijä: Hänellä on henkilökohtainen todistus Jeesuksesta: "Minkä olemme kuulleet ja omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme." (1:1.) "Me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi" (4:14).

Kirjeessä on monia yhtäläisyyksiä evankeliumin kanssa.

• Perustotuudet samat, esim. "Tämä on kirjoitettu, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskoessanne olisi elämä hänen nimessään." (Joh. 20:31.) "Olen kirjoittanut tämän teille, jotka uskotte Jumalan Poikaan, jotta tietäisitte, että teillä on ikuinen elämä" 1. Joh. 5:13).

• Kristus = Sana, Logos

• 35 lausuntoa sanasta sanaan samat kuin evankeliumissa.

• Tyyli sama, esim vastakohtien käyttö (valo - pimeys, totuus - valhe, jne.) ja vastakohtainen kerto.

Kirjoittajalla on auktoriteettiasema.

• Ei yhtään puolusteleva, apologeettinen.

• Ei epäröi sanoa joitain ihmisiä valehtelijoiksi, pettäjiksi tai antikristuksiksi.

Kirjoittajalla on apostolinen arvovalta, mihin koko UT:n arvovalta perustuu.

1. Hoitava (pastoraalikirje)

Sielunhoitajan ja seurakunnan paimenen kirje laumalleen: suojeleva ja vahvistava.

2. Taisteleva (poleeminen)

"Olen kirjoittanut tämän niistä, jotka eksyttävät teitä" (2:26).
"Älkää antako kenenkään eksyttää itseänne" (3:7). (vrt: Ap.t. 20:29-30 ja 2. Tim. 3:1- ; 4:3-4)

80-luvulla.

1. Gnostilaiset olivat avoimia monille totuuksille

Gnostilaisuus oli lukuisten eri lahkojen ja salaseurojen yhteinen nimitys. Epifanios mainitsee 60 sellaista lahkoa, joissa tunnettiin Jeesus nimeltä, vaikka ei uskottu häneen kristillisen uskon mukaisesti.

Jukka Thurèn: "Heidän evankeliuminsa poikkesivat toisistaan eikä heidän muita kirjojaan voinut harmonisoida yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Ilmeisesti he eivät siitä paljon kärsineet, vaan päinvastoin: eri yksilöiden ja paikkakuntien uskonnollisiin kokemuksiin pohjautuvat kirjat koettiin toisiaan täydentäviksi, rikkaudeksi, josta iloittiin ristiriidoista kärsimättä. Kirkkoisät vastustivat gnostilaisuutta juuri sillä perusteella, että nämä jakautuivat lukuisiin oppisuuntiin eikä kaksi juuri milloinkaan sanonut samaa...Yksilön oikeus löytää oma totuutensa ja ilmaista se omalla tavallaan näyttää heistä olleen paljon arvokkaampaa kuin esim. Jeesuksen tai Paavalin jäljitteleminen." "He väittivät usein, että heillä oli salaista traditiota Jeesukselta ja apostoleilta. Jeesus oli syvimmät totuutensa puhunut joko Maria Magdaleenalle, Tuomalle ja muille, joiden kirjoiutuksia ei ole UT:ssa." (Luentomoniste Uudistuva gnostisismi)

Silloin kun gnostilaisuus joutui kristinuskon kanssa tekemisiin, se otti vaikutteita kristinuskosta. Se vaikutti monien mielestä täysin kristilliseltä ja hyväksyttävältä, ja siksi se oli vaara kristilliselle kirkolle.

Eräänä gnostilaisuuden edustajana on pidetty Simon noitaa, josta puhutaan Apt 8:9-24. Eräs sen tunnettuja nimiä on Kerinthos, joka ilmeisesti oleskeli apostoli Johanneksen kanssa samanaikaisesti Efesossa. Gnostilaisiin kuuluvat myös nikolaiitat, joita puhutaan Ilmestyskirjassa (2:6,14,15).

2. Mitä gnostilaiset ajattelivat Jeesuksesta?

Jeesus Nasaretilainen oli vain ihminen. Kristus asettui asumaan häneen kastehetkellä ja poistui ennen hänen kärsimystään. Jeesus ei näin ollen voinut olla Jumalan Poika, joka oli tullut ihmiseksi. Jeesus ei ole ruumiillisesti kärsinyt eikä kuollut syntiemme tähden.

Gnostilaisuus teki jyrkän eron aineen ja hengen välillä. Aine(ellisuus) oli toisarvoista, halveksittua, siis myös ruumis ja sielu. Vain henki on arvokas ja merkittävä. Gnostikot eivät näin ollen uskoneet ruumiin ylösnousemiseen. He tulkitsivat vanhaa kasteopetusta niin, että me jo siinä olemme nousseet uuteen elämään.

Thurèn: "Tottelemattomuus Luojaa kohtaan ei ole syntiä, päinvastoin. Sekä vanhoissa gnostilaisissa myyteissä että niiden moderneissa tulkinnoissa on yhteinen piirre: koska maailma on täynnä pahaa, on sen luojakin paha... Syntiinlankeemuksessa synti oli siis luojan, ei ihmisen tekemä. Ihmisen puolelta synti on ollut heikkoutta, suostumista elämään luojan käskyjen mukaan, vastoin parempaa tietoa, tai sitten tiemättömyyttä ja siihen pohjautuvaa käyttäytymistä. Niin pian kuin oivalletaan, että VT:n kertomus syntiinlankeemuksesta on käännettävä nurinpäin, ihminen vapautuu synnittömyyteen."

Pelastus merkitsi heille ensi sijassa vapautumista aineellisuuden kahleista ja pääsemistä yhä suurempaan henkisyyteen. Se oli mahdollista salatun tiedon, gnosiksen, avulla. Tiedosta pääsivät osallisiksi ne, joille se ilmaistiin pala palalta salaisissa vihkiytymismenoissa. Ne jotka saivat tämän tiedon, olivat todella hengellisiä, "pneumaatikkoja". Muut olivat sielullisia. Yhteinen ateria tuli yhdistämään salatun tiedon omistajat yhteiseksi "salaseuraksi".

Thurèn: "Jeesus ei ole puhunut synnistä ja sovituksesta, vaan hän on opettanut, mitä on valaistuminen; hän on tullut oppaaksi, joka auttaa oppilaansa aitoon, hengelliseen tajuisuuteen. Samalla hetkellä kun oppilas valaistuu, Jeesus lakkaa olemasta hänen mestarinsa ja osoittautuu hänen kataisekseen valaistuneeksi ihmiseksi." "Jeesuksen avulla ihmiset voivat vähä vähältä tulla tietoisiksi oikeasta jumalallisesta olemuksestaan ja päästä eroon maailmassa tietämättömyyden vuoksi vallitsevasta turmeluksesta."

• Hän on ollut alusta, ennen kuin aika alkoi.

• Kysymys on Jeesuksen jumalallisesta olemuksesta.

• Hän on "elämän Sana".

• "Elämä ilmestyi." "Ikuinen Elämä."
  "Hänessä oli elämä" (Joh. 1:4). "Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä" (1. Joh. 5:20). Hän on "elämä" (Joh. 14:6), "ylösnousemus ja elämä" (Joh. 11:25). Hän on "elämän leipä" (Joh. 6:35). "Kuten Isällä on elämä itsessään, hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että hänelläkin on elämä itsessään"(Joh. 5:26). "Että me eläisimme Hänen kauttaan" (1, Joh. 4:9).

• Jeesuksessa on elämä, ikuinen elämä, jonka osallisuuteen Jumala tahtoo ihmiset. Ilman sitä ihmiset ovat "kuolleet rikkomuksiinsa ja synteihinsä" (Ef. 2:2) ja heidän osansa tulee olemaan ikuinen kuolema, kadotus.

• Hän on muodon saanut Jumalan Sana, Logos. (Ilm. 19:13; Joh. 1:14). Hän on Jumalan Sana kirkkaimmillaan: hänen persoonansa, julistuksensa, synnitön elämänsä, kuolemansa, ylösnousemisensa ja taivaaseen astumisensa. Hän on täydellinen ja lopullinen Jumalan ilmoitus.

• Minkä apostolit olivat nähneet ja kuulleet, siitä he todistivat. Todistus perustuu kokemukseen, silminnäkijän kertomaan.

• Mitä he olivat nähneet ja kuulleet, sen he julistivat. Julistus perustuu tehtävään, joka on annettu.

• Mitä he kirjoittivat, synnytti heissä ilon (1:4).

 

 

"Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme. Meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa." (1:3.)

• Yhteys meidän kanssamme, apostolien. (Toisilla yhteys gnostilaisten kanssa.) Apostoleilla oli yhteys Isän ja Pojan kanssa.

• Vain niillä, joilla on yhteys apostoleihin, apostolien opetukseen UT:ssa, on yhteys Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen.

• Uskollisuus Raamatulle on kristittyjen yhteyden edellytys.

• Niillä, joilla on yhteys apostoleihin, on ilman muuta yhteys myös keskenään.

Gnostilaiset selittivät maailman pahuuden johtuvan siitä, että Jumala on paha.
Johannes sanoo sen mukaan, mitä hän on kuullut profeetoilta ja Jeesukselta itseltään, että Jumala on valo. Hän käyttää kaksinkertaista, erittäin voimakasta kieltoa sanoessaan, ettei Jumalassa ole mitään pimeää.

• Valo on yksi Jumalan sisäinen ominaisuus; hän on "puhdas valo".

• Valo virtaa hänestä joka hetki, ei vain lepää hänessä.

• Ei voi verrata valoon, jonka me tunnemme. Emme kykene käsittämään tai määrittelemään sitä.

• Valon lähteenä on Jumalan sisäinen olemus.
  

Jumala (Kristus) on totuus (Joh. 14:6).

• Hän on totuus kaiken tietämättömyyden ja valheellisuuden vastakohtana.

• Hän on totuus maailmankaikkeudesta. "Hänessä kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä" (Kol. 2:3).

• Hän on totuus ihmisestä. "Mikään luotu ei ole Jumalalle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua Hänen silmiensä edessä, jolle meidän on tehtävä tili." (Hepr. 4:13.)

• Hän vaatii ehdotonta totuutta. "Sinä tahdot totuutta salatuimpaan saakka" (Psal. 51:8).
  

Jumala (Kristus) on vanhurskas, pyhä (1:9).

• Hän on vanhurskas kaiken synnin ja vääryyden vastakohtana (5. Moos. 32:4).

• Hän on oikeudenmukainen (Psal. 119:137), luotettava ja uskollinen (Neh. 9:8).

• Hän on absoluuttisen puhdas, synnitön, ja vaatii ehdotonta puhtautta.
  "Onhan kirjoitettu: 'Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä'." (1. Piet. 1:16.)

 

Kuusi kertaa ilmaus: "Jos sanomme..."
Gnostilaisille Jumala ei ollut valo vaan pimeys, eikä hänellä näin ollen ollut mitään moraalisia vaatimuksia.

• Pimeydessä elävät ihmiset eivät tahdo tietää totuutta. He uskovat valheen ja pitävät siitä kiinni.

• He eivät seuraa totuutta (apostolien opetusta) vaan hylkäävät sen ja jopa taistelevat sitä vastaan.

• Seuraukset näkyvät heidän moraalissaan.

• Elämä sydämen puhtaudessa ei ole tärkeää, vain tieto ja kokemukset.

• Keskinäisellä rakkaudella tai rakkaudella Jumalaan ei ole merkitystä, vain sillä, mitä itse saa.

Gnostilaisten mukaan tieto, gnosis, teki ihmisen täydelliseksi. Siksi Raamatun sana ja ojentautuminen sen mukaan ei ollut heille merkittävää. Oli jopa välttämätöntä tehdä kaikin tavoin "pahaa" tullakseen täydelliseksi. Näin he kielsivät synnin synnillisyyden.

1. Kristityt elävät totuudessa.

• He elävät apostolien opetuksessa, valossa. Totuus on heissä. Jumalan sana on heissä.

• He elävät tietoisina omasta syntisyydestään. He eivät petä itseään eivät tee Jumalasta valehtelijaa.

 

2. Kristityt elävät puhtaudessa.

• Kristityt eivät ole Jumalan sanan valossa vain tietoisia syntisyydestään, vaan he myös tunnustavat syntinsä (eivät ainoastaan pyydä anteeksi).

• He ovat Jumalan edessä täydellisesti puhtaita, koska "Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä" (1:7). Se ei ole heidän omaa puhtauttaan, vaan Jumala lahjaa. Jumala on uskollinen ja vanhurskas. Hän antaa anteeksi ja puhdistaa (kreikan kielessä aoristeja, eli kuvaavat anteeksiantoa tapahtumana).
  Jumala puhdistaa kaikesta synnistä ja kaikesta vääryydestä.

 

• Pyhä Henki on Puolustajamme maan päällä. Jeesus Kristus on Puolustajamme taivaassa. "Kristus ei mennyt ihmiskäsin tehtyyn kaikkeinpyhimpään, mikä on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse taivaaseen ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme" (Hepr. 9:24). Sana viittaa puolustusasianajajaan.

• Jeesus itse on puolustuksemme, koska hän on täyttänyt Jumalan tahdon puolestamme ja on kärsinyt rangaistuksen meidän synneistämme.

• Ilmauksissa: "Ettette syntiä tekisi" ja "Jos joku kuitenkin tekee syntiä", on käytetty aoristia, joka merkitsee lankeamista johonkin syntiin.

• Johanneksella ei ole viitettäkään synnittömyyteen, päinvastoin.

• Jeesuksen uhrissa Golgatalla Jumala on sydämessään antanut anteeksi koko maailmalle. "Sillä niin on Jumala rakastanut maailmaa, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi ikuinen elämä" (Joh. 3:16).

 

Kristittyjen kohtaamispaikka on Jeesuksen Kristuksen risti!

 

 

 

 

Johannes puhuu käskyistä yksikössä ja monikossa!

1. Hän tarkoittaan Jumalan käskyjä, erityisesti "uutta käskyä", jonka sisältönä on rakkaus (2:7-11). "Tämä käsky meillä on Häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään" (4:21).
   Johannes liittää käskyihin myös uskon Jeesukseen: "Tämä on Hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme, kuten Hän on antanut meille käskyn" (3:23).
   

• Johannes ei kuitenkaan painota käskyjä tai moraalia kristinuskon sisältönä. Ei ole kysymys uudesta moraaliopista.

1. Hän tarkoittaa Jumalan sanaa kokonaisuudessaan. "Joka sanoo: 'Minä tunnen Hänet', mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä Jumalan rakkaus on totisesti tullut täydelliseksi. (2:4-5.)
   

• Johannes käyttää rinnakkain ilmaisuja käsky(t), totuus ja sana. Niihin voidaan liittää myös valo (1:7) ja Kristuksen oppi (2. Joh. 9-10).

• Kysymys ei siis ole ensi sijassa moraalista, vaan kristityn suhtautumisesta Jumalan sanaan kokonaisuudessaan, sekä lakiin että evankeliumiin.

"Joka sanoo: "Minä tunnen Hänet", mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä Jumalan rakkaus on totisesti tullut täydelliseksi. Siitä me tiedämme olevamme hänessä. Joka sanoo pysyvänsä Hänessä, on velvollinen vaeltamaan niin kuin Hän vaelsi." (2:4-6.)

• Jumalan tahdon noudattaminen kumpuaa Jeesuksen tuntemisesta ja Jumalan rakkauteen uskomisesta, evankeliumista.

• Se on uskon hedelmää (Esim Jeesuksen vertaus lampaista ja vuohista, Matt. 25: 31-46.)

• Jeesuksen vaikutus näkyy ihmisessä, joka on hänessä.

• Jeesus puhui paljon hänessä pysymisestä hedelmän kantamisen edellytyksenä.
  Sama korostus näkyy Johanneksen kirjeessä. "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Kuten oksa ei voi tuottaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viiniköynnöksessä, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viiniköynnös, te olette oksia. Joka pysyy minussa, ja jossa minä pysyn, hän tuottaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette saa aikaan mitään. Jos joku ei pysy minussa, hänet heitetään pois kuin oksa, ja se kuivuu. Ne kootaan yhteen, heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa, ja minun sanani pysyvät teissä, anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen." (Joh. 15:4-7.)
  "Joka sanoo pysyvänsä Hänessä, on velvollinen vaeltamaan niin kuin Hän vaelsi." "Pysyköön teissä se, minkä olette alusta asti kuulleet. Jos alusta asti kuulemanne pysyy teissä, tekin pysytte Pojassa ja Isässä" (1. Joh. 2:24). "Teissä pysyy Häneltä saamanne voitelu... Niin kuin Hän on teitä opettanut, niin pysykää Hänessä. Lapseni, pysykää Kristuksessa..." (2:27-28.), jne.

• Jeesus pysyy meissä, kun hänen sanansa pysyy meissä.

• Me pysymme hänessä, kun pysymme hänen sanassaan.

• Pysyminen hänessä on sitoutumista häneen ja hänen sanaansa: "On velvollinen vaeltamaan niin kuin hän vaelsi."

• Jos joku sanoo tuntevansa Jeesuksen, mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija. Kristityn elämä ei voi olla ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.

Gnostilaiset kielsivät Jeesuksen jumaluuden (1:1-4), hänen verensä voiman (1:7), syntien sovituksen (2:2) ja Jumalan sanan (1:6,8,10). Siksi myös heidän moraalinsa oli erilaista kuin kristittyjen (2:4).

• Käsky rakastaa on vanha: se on kirjoitettu jo aikojen alusta jokaisen ihmisen sisimpään. Jumala oli antanut kirjoittaa sen myös Vanhaan testamenttiin, että se pysyisi kirkkaana turmeltuneessa maailmassa. Jeesus korosti sitä: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko mielestäsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen yhtä tärkeä on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'. Näiden kahden käskyn varassa ovat koko laki ja profeetat." (Matt. 22:37-40.) Paavali sanoi: "Koko laki on näet täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" (Gal. 5:14. Ks. myös 1. Kor. 13.).

• Johanneksen kirjeen saajat olivat kuulleet sen alusta asti. Se oli tärkeä!

• Silti se oli uusi.

• Se oli totta Jeesuksessa.

• Se oli totta myös kristityissä!

• Pimeys oli hälvenemässä heidän keskeltään ja tosi valo oli alkanut loistaa heille, kun he olivat kuulleet Jumalan sanaa ja tulleet tuntemaan Jeesuksen.

• "Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen" (2:10).

• Jos vihaamme toisiamme, olemme pimeässä ja vaarassa joutua hengelliseen kuolemaan (lankeemukseen, skandalos). Ilmaisu merkitsee myös vastuuta toisista. Huom! Gnostilaiset väittivät olevansa todellisessa valossa!

• Johannes viitannee erityisesti vihaan niitä veljiä kohtaan, jotka pysyvät Jumalan sanassa.

• Ne, jotka vihaavat toisia, ovat joutuneet hengelliseen sokeuteen, eivätkä tiedä, mihin ovat menossa. (Luther: "Helvettiin!")

 

• Syy kirjoittamiseen: synnit on annettu teille anteeksi (perfekti: tapahtuma, joka jatkuu edelleen, 12).

• Hänen nimensä tähden: Jumalan pelastussuunnitelma, -tahto ja teko on ilmoitettu Jeesuksen nimessä (nimissä, 12).

• Lapsilla Johannes tarkoittaa kristittyjä yleensä.

• "Isät" ovat tulleet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta: Jeesuksen Jumalana. He ovat kykeneviä opettamaan nuorempiakin, jotka ovat vaarassa joutua harhaoppeihin (13).

• "Nuorukaiset" ovat voittaneet sen Pahan (perfekti), mikä merkitsee todellisen kristillisen elämän alkua, siirtymistä Kristuksen joukkoihin.

• Isä tullaan tuntemaan vain syntien anteeksiantamisessa (12,14). Jumala on Isämme vain Jeesuksen Kristuksen kautta.

• Paha voidaan voittaa vain, kun Jumala sana pysyy meissä (14).

"Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä on maailmassa. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaus ei ole hänessä. Kaikki, mikä on maailmassa, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Maailma katoaa himoineen, mutta Jumalan tahdon noudattaja pysyy iäti." (2:15-17)

• Rakkaus, agape, tarkoittaa tarkoituksellista järjen valintaa, tahdon suuntaa ja pyrkimystä. Ei ole kysymys rakkauden tunteesta, pitämisestä.

• Maailma: Kristusta vastustava maailma. "Me tiedämme olevamme Jumalasta, ja koko maailma on sen Pahan vallassa" (5:19).
  "Jos maailma vihaa teitä, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te olisitte maailmasta, se rakastaisi omiaan. Mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, siksi maailma vihaa teitä." (Joh. 15:18-19.)
  Luther: "Olla maailmassa, nähdä maailma, tuntea maailma, on eri asia kuin rakastaa maailmaa; samoin olla syntinen ja tuntea (tunteen tasolla) synti on eri asia kuin rakastaa syntiä."

• Mikä on maailmassa: hyvinvointi, nautinnot, kunnia, viisaus, valta jne., mikä on vihamielistä Jumalaa ja Kristusta kohtaan. Esim.: "Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, hänestä tulee Jumalan vihollinen." (Jaak. 4:4.)
  "Jeesus vastasi: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani, ja Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja teemme asumuksen hänen luonaan." (Joh. 14:23.)

• Joka rakastaa maailmaa, estää Jumalaa rakastamasta häntä (15).

• Mitä ihminen rakastaa, siihen hän sisimmässään liittyy, sitä hän ajattelee, siitä iloitsee ja unelmoi. Se tulee osaksi hänen alitajuista ja reaalista elämäänsä.

• Elämän korskeus: Ihminen haluaa päättää elämästään ilman Jumalaa (16).

• Joka pysyy Jumalan sanassa, pysyy iäti (17).

 

 

 

• Lopun aika alkaa antikristusten ilmestymisestä ja kestää Jeesuksen tuloon saakka (18, 28).

• Lopun aika on tunnistettavissa antikristuksista. Heidän määränsä lisääntyminen on merkki seurakunnalle Jeesuksen tulon lähestymisestä.

• Siitä seurakunta "sydämessään tietää", että on lopun aika.

• Viimeinen Antikristus ei ollut vielä tullut, vaan oli (ja on) vasta tulossa.

• Johanneksen ajan antikristuksia edustivat gnostilaiset johtajat.

• He irrottautuivat kritittyjen yhteydestä sisäisesti ja ulkonaisesti.

• "He eivät olleet yhtä kanssamme", eivät sisimmältään kuuluneet uskoviin, eivät ehkä koskaan olleet kuuluneet tai olivat luopuneet.

• Kriiseissä paljastuu, mihin joukkoon kukin kuuluu. Yllättäen jotkut ovatkin "antikristittyjä".

"Te olette Pyhältä saaneet Hengen voitelun, ja teillä kaikilla on tieto" (22).

• Seurakunnalla oli Pyhä Henki, joka on kaikilla Jeesukseen uskovilla (esim. Room. 8:9,11,14-16).

• Heillä oli myös tieto, jonka antikristukset olivat hylänneet (21-23). "En minä kirjoitakaan teille sen vuoksi, ettette tuntisi totuutta, vaan siksi, että sen tunnette, ja ettei mikään valhe ole totuudesta" (21).

"Kuka on valehtelija, ellei se, joka kieltää, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, joka kieltää Isän ja Pojan. Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä." (22-23.)
"Maailmaan on tullut monia eksyttäjiä, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, ihmiseksi tulleeksi. Tällainen eksyttäjä on Antikristus." (2. Joh. 7.)

• He kieltävät Jeesuksen jumaluuden: hänen neitseestäsyntymisensä, ihmeensä, sovituskuolemansa ja ruumiillisen ylösnousemisensa.

• He kieltävät sen, että Jeesus oli (ja on) samanaikaisesti Jumala ja ihminen.

• Kieltäessään Jeesuksen jumaluuden he kieltävät hänen verensa voiman (1:7).

• He ovat "valehtelijoita", jotka eivät perustaudu totuuteen, Jumalan sanaan. Jeesus sanoi aikansa juutalaisille "jotka uskoivat häneen": "Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette siedä kuunnella, mitä minä sanon. Te olette isästä Perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte tyydyttää. Hän on ollut murhaaja alusta asti, eikä hän pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Puhuessaan valhetta hän puhuu omaansa, sillä hän on valehtelija ja valheen isä. Te ette usko minua, koska minä sanon totuuden." (Joh. 8:43-45.) - Johannes ilmeisesti ajattelee näitä Jeesuksen sanoja.

• On kysymys luottamuksestamme Raamattuun.

• Jos emme usko Jeesukseen Jumalan Poikana ja syntiemme sovittajana (1:1-3; 2:2), meillä ei ole Isääkään.
  Huom! Jumala on vain niiden Isä, jotka uskovat hänen Poikaansa.

• Seurakunnan ongelmana eivät olleet vain sen vainoojat vaan myös väärät opettajat. Tosiasiassa älyllinen hyökkäys kristinuskoa vastaan on usein raivokkaampaa kuin fyysinen. Molemmat voivat olla hyödyllisiä niin kuin jalometallien puhdistaminen tulessa. Mutta molemmat voivat olla myös tuskallisia.

• Koko jakson keskeinen kehotus on pysyä totuudessa, Kristuksessa.

• Johannes oli kuullut Jeesuksen korostavan "pysymistä" (Joh. 15:3,4,6,7).

• He pysyisivät Pojassa vain, jos heidän alusta asti kuulemansa sana, totuus, pysyisi heissä.
  

Jumalan lupaus - ikuinen elämä

"Hän on meille luvannut tämän: iäisen elämän" (25).

• Jeesus puhui siitä yhä uudelleen, esim. Joh. 3:15,16; 5:24; 8:51.

• Ilman Jeesusta ihmisellä ei ole ikuista elämää (joh. 17:3).

• Pyhä Henki johtaa aina ihmisen Jumalan sanaan. "Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, opettaa teille kaikkea ja muistuttaa teille kaikesta, mitä minä olen sanonut teille (Joh. 14:26).
  "Kun hän, totuuden Henki, tulee, hän johtaa teidät kaikkeen totuuteen. Mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevat hän julistaa teille. Hän kirkastaa minut, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille." (Joh. 16:13-14.)

• Seurakunnassa on aina pidettävä runsaasti esillä Jumalan sanaa.

1. Danielin kirjassa
Tuleva hallitsija

• "Sen jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni neljännen pedon, joka oli kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä. Sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi, murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin kaikki edelliset pedot, ja sillä oli kymmenen sarvea. Tarkatessani sarvia minä näin, miten pieni sarvi puhkesi niiden välistä, ja kolme edellistä sarvea reväistiin pois sen edestä. Sillä sarvella oli silmät kuin ihmisen silmät, ja suu, joka puhui herjaten.- - - Minä katselin: Niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, peto tapettiin minun nähteni. Sen ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan. Muiltakin pedoilta otettiin valta pois. Niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten. (7-8,11-12.)
  "Halusin tietoa myös sarvesta, jonka näin sotivan pyhiä vastaan ja voittavan heidät, kunnes Vanhaikäinen tuli, ja ajan tullessa oikeus annettiin Korkeimman pyhille, ja nämä saivat omakseen valtakunnan. Hän vastasi: 'Neljäs peto on maan päälle syntyvä neljäs valtakunta, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaikkea maata, tallaa ja murskaa sitä. Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen valtakuntaa, jotka nousevat siitä valtakunnasta. Niiden jälkeen nousee valtakunta, joka on erilainen kuin edelliset ja kukistaa kolme kuningasta. Puhuen sanoja Korkeinta vastaan se hävittää Korkeimman pyhiä. Se pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan sen valtaan ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja sen valta otetaan pois, hävitetään ja tuhotaan lopullisesti.'" (7:21-26.)

 

Antikristuksen esikuva - Antiokus IV Epifanes, 
Syyrian kuningas (175-164 e.Kr.)

• Sekä Jeesus että Paavali viittasivat häneen (Dan. 11:31; Matt. 24:15, Mark. 13.14). Siksi häntä syystä pidetään antikristuksen esikuva.

• Hän tahtoi lujittaa valtaansa sulauttamalla kaikki valtakuntansa osat yhteen myös uskonnollisesti . Hänen ihanteenaan oli hellenismi ja monin juonin, väkivaltaisin teoin ja kuolemanrangaisuksin hän vei eteenpäin hellenistä ohjelmaansa. Hän kohtasi vastarintaa vain juutalaisten taholta. Taivuttaakseen heidät systeemiinsä, hän vainosi niitä, jotka uskalsivat pitää Jumalan liiton ja saastutti temppelin tuomalla sinne Zeuksen patsaan ja alttarin uhraamalla Zeukselle sian. Pakanallisia jumalia oli kunnioitettava ja ihmisiä pakotetiin Mooseksen lain kieltämiin tapoihin. Monet menettivät henkensä, kun eivät suostuneet asetettuihin vaatimuksiin. (11:28-39.)

2. Jeesuksen kuvaus evankeliumeissa

• Jeesus kuvaa häntä: "Kun te näette profeetta Danielin puhuman hävityksen kauhistuksen vallitsevan pyhässä paikassa - tämän lukeva tarkatkoon - - - - Ellei niitä päiviä lyhennettäisi, kukaan ihminen ei pelastuisi. Valittujen tähden ne päivät kuitenkin lyhennetään. Jos silloin joku sanoo teille: 'Täällä on Kristus', tai: 'Tuolla [hän on]', älkää uskoko. Vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja näet nousee. He tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin." (Matt. 24:15; 22-24; Mark. 13:14-23.)

3. Paavalin kuvaus 2. Tess. 2

• Paavalin merkittävin kuvaus antikristuksesta.

• Ennen Jeesuksen tuloa tapahtuu luopumus Jumalasta ja hänen sanastaan. Silloin ilmestyy "laittomuuden ihminen", "kadotuksen lapsi", "vastustaja", joka "julistaa olevansa Jumala".

• Kaikkia seurakuntia informoitiin Antikristuksen tulosta, vaikka Johannes on ainoa, joka käyttää nimitystä Antikristus. Muut käyttävät erilaisia synonyymejä.

4. Johanneksen kuvaus Ilm. 13 ja 17

• Johannes puhuu "pedosta" ja "väärästä profeetasta.

• "Ihmiset kumarsivat lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle. He kumarsivat petoa sanoen: 'Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?' Sille annettiin suu puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita, ja se sai vallan tehdä tätä 42 kuukautta. Se avasi suunsa pilkkaamaan Jumalaa, hänen nimeään, hänen majaansa ja taivaassa asuvia. Sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja se sai valtaa kaikkinaisiin sukukuntiin, kansoihin, kieliin ja kansanheimoihin. Sitä kumartavat kaikki ne maan päällä asuvat, joiden nimet eivät ole kirjoitetut maailman perustamisesta asti teurastetun Karitsan elämänkirjaan." (13:4-8.)
  "Minä näin toisen pedon nousevan maasta. - - - Hän tekee suuria ihmeitä, saaden tulenkin laskeutumaan taivaasta maahan ihmisten nähden. Hän eksyttää maan päällä asuvia niillä ihmeillä, joita hänen annettiin tehdä pedon nähden, ja hän yllyttää maan päällä asuvia tekemään pedon kuvapatsaan, sen pedon, jossa oli miekanhaava, ja joka oli vironnut eloon. Hänelle annettiin kyky antaa pedon kuvapatsaalle henki, että pedon kuvapatsas puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvapatsasta, tapettaisiin.
  Se saa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat panemaan tunnusmerkin oikeaan käteensä tai otsaansa. ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku. Tässä on viisaus. Jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon luvun. Se on näet ihmisen luku. Sen luku on 666." (13:11;13-18.)

Antikristus - hallitsija vai hengellinen johtaja?

• Toiset ajattelevat, että antikristus on hallitsija Danielin kuvauksen ja Antiokus Epifaneen esikuvan mukaan. Hän on silloin Ilmestyskirjan ensimmäinen peto. Toiset taas ovat sitä mieltä, että antikristus on hengellinen johtaja, "väärä profeetta", "toinen peto", josta Ilmestyskirja myös puhuu.

• Selvää on, että Antikristus ottaa Kristuksen ja Jumalan aseman, mutta on olemukseltaan, tavoitteissaan ja toiminnassaan kaikessa täysin Kristuksen vastakohta ja hänen vastaisensa ja taistelee Kristusta ja hänen seurakuntaansa vastaan "hengellisin" tunnusmerkein.

• Hänellä tulee olemaan myös merkittävä poliittinen, taloudellinen ja uskonnollinen asema ja valta.

• Mahdollisesti hän on näyttävä "kakkosmies" suuren "ykkösen" rinnalla. Hän on ykkösen riivaaja ja käyttää itsenäistä valtaa. Hän on seurakunnalle vaarallinen. koska hän tuntee sen sisältäpäin.

 

 

 

Johannes kuvaa uudestisyntynyttä eli Jumalasta syntynyttä ihmistä vetäessään rajaa seurakunnan ja maailman sekä seurakunnan ja eksyttäjien välille.

• Jumala on vanhurskas: totuus ja puhtaus. Hänen lapsensa, joka on "hänestä syntynyt", kantaa isänsä piirteitä: elää totuudessa (Jumalan sanassa) ja puhtaudessa (Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä). Sitä Johannes sanoo vanhurskauden tekemiseksi.

• Sama asia on edellä ilmaistu termein: "Vaeltaa valossa" ja "seurata totuutta" (1:6,7).

• Olemme vanhurskaat (puhtaat, Jeesuksen kaltaiset, Jumalalle kelpaavat) Jeesuksessa. Vanhurskaus on Jumalan lahja. "Töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta. Mutta joka ei tee töitä, vaan uskoo Häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, hänelle luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Daavidkin ylistää autuaaksi ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: "Autuaita ne, joiden rikokset on anteeksi annettu ja joiden synnit on peitetty! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"

• Vanhurskauttaminen tapahtuu Suuren Tuomarin edessä taivaassa, kun hän antaa armoa pyytävälle kaikki hänen syntinsä anteeksi ja lukee hänen hyväkseen Jeesuksen vanhurskauden. Uudestisyntyminen tapahtuu ihmisessä, kun hän saa kaikki syntinsä anteeksi (1:7,9).

• Vain vanhurskas (uudestisyntynyt) voi elää vanhurskaasti. "Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen. Joka on vanhurskas harjoittakoon edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen." (Ilm. 22:11.)

2. Jumala tunnustaa hänet lapsekseen.

• Jumala tunnustaa lapsikseen ne, jotka ovat syntyneet hänestä.

• Jumalan lapseksi pääseminen on Jumalan käsittämätöntä rakkautta.

• Maailma ei käsitä Jumalan lapseutta Kristuksessa. Maailma puhuu Jumalan universaalista isyydestä luomisen pohjalta, mikä näkemys ei perustu Raamattuun.

• Alennettu Kristus ja ristin sanomasta elävä seurakunta on kätketty maailman silmiltä.

3. Jumalan lapset tulevat Jeesuksen kaltaisiksi, kun hän palaa.

• Uskovat ovat kuin hiomaton jalokivi, josta ei vielä näy, minkälainen se todellisuudessa tulee olemaan.

• Tulemme hänen kaltaisikseen, kun saamme hänet nähdä. "Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi. Hän on muuttava alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, millä hän myös voi tehdä kaiken itselleen alamaiseksi." (Fil. 3:20-21.)

• Elämme alhaisuudessa niin kuin Kristus maan päällä, sitten hänen kaltaisinaan niin kuin Kristus taivaassa.

 

Jumalasta syntynyt ihminen ei elä synnin harjoittamisessa.

1. Hän tahtoo olla valmis, kun Jeesus tulee. "Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas ja pyhä." (3:2-3.)

2. Hän ei voi elää synnissä, koska Jumala rakastaa häntä. "Katsokaa, millaisen rakkauden Isä on meille antanut..." (3:1).

3. Jeesus tuli pelastamaan hänet synnin ja perkeleen vallasta. "Te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit" (3:5). "Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjiksi Perkeleen teot" (3:8).

1. "Jokainen, joka jatkuvasti tekee syntiä... " (4)
"Syntiä jatkuvasti tekevä..." (8)

• Johannes puhuu "jokaisesta", joka tekee syntiä.

2. "Jokainen, joka jatkuvasti tekee syntiä, tekee myös laittomuutta. Syntihän on laittomuutta." (4)
"Syntiä jatkuvasti tekevä on Perkeleestä, sillä Perkele on tehnyt syntiä alusta asti." (8)

• Laittomuus merkitsee välinpitämättömyyttä tai aktiivista kapinaa Jumalaa, Jumalan sanaa ja tahtoa vastaan. Ei siis ole kysymys vain jonkun käskyn rikkomisesta.

• Joka ei ole syntynyt Jumalasta, on Perkeleestä, riippumatta korkeasta moraalista tai ihmisen uskonnollisesta vilpittömyydestä.
  "Jeesus sanoi häneen uskoville juutalaisille: ..."Te olette isästä Perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte tyydyttää. Hän on ollut murhaaja alusta asti, eikä hän pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Puhuessaan valhetta hän puhuu omaansa, sillä hän on valehtelija ja valheen isä." (Joh. 8:44.)

• Ihmiset ovat joko Jumalan tai Perkeleen hallinnassa.

3. "Te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit, eikä hänessä itsessään ole syntiä." (5)
"Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjiksi Perkeleen teot." (8)

• Jeesus on "ottanut pois" koko maailman synnit Golgatalla. Johannes Kastaja ilmaisi sen etukäteen sanoessaan: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh. 1:29). Synti on heitetty Jeesuksen, Jumalan uhrikaritsan päälle (Jes. 53:6). Hän voi sovittaa ihmiskunnan synnin, koska hän itse oli synnitön.

• Jumalan Poika teki kuolemallaan ja ylösnousemisellaan tyhjiksi Perkeleen teot ihmisen iankaikkiseksi tuhoamiseksi (ks. 1.Moos. 3:15). Perkele muserretaan lopullisesti, kun Jeesus tulee takaisin.

4. "Kukaan Hänessä pysyvä ei jatkuvasti elä synnissä. Kukaan syntiä jatkuvasti tekevä ei ole häntä nähnyt eikä tunne häntä." (6)
"Kukaan Jumalasta syntynyt ei tee [jatkuvasti] syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei saata elää synnin harjoittajana, koska on Jumalasta syntynyt." (9)

• Johannes käyttää preesenssiä puhuessaan synnin tekemisestä. Verbin muoto ilmaisee, että hän tarkoittaa jatkuvaa synnin tekemistä, synnissä elämistä. Ihminen ei voi elää samanaikaisesti pysyä Kristuksessa ja elää synnin harjoittamisessa.

• Jokainen ihminen on kuitenkin syntinen ja lankeaa syntiin (1:8-10). "Rakkaat lapset! Minä kirjoitan tämän teille, ettette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin tekee syntiä, meillä on Puolustaja Isän luona, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas." (2:1.)

• Jumalan siemen, joka hänessä pysyy, on Jumalan sana. "Tehän olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta." (1. Piet. 1:23.)

5. "Ei jatkuvasti elä synnissä." (6)
"Ei saata elää synnin harjoittajana." (9)

• Jumasta syntynyt ihminen, joka pysyy Kristuksessa, ei saata elää synnin harjoittajana.

6. "Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä Perkeleen lapsia."(3:10)

 

• Yhteys apostoleihin Jumalan sanan pohjalla (1:3).

• Yhteys keskenämme (1:7). Yhteys veljiin (2:9-11).

• Jumalasta syntyneet ovat samaa perhettä. Heidän keskinäisen yhteytensä esikuvana on suhde Isän ja Pojan välillä (Joh. 17:20-23). "On kysymys verisiteestä, olemuksesta. Samanlainen on myös seurakunnan yhteys. Sitä ei koskaan voi ajatella vapaaehtoisena suhteena. Se on väistämätöntä, koska se on seurausta syntymisestä määrättyyn perheeseen. Kristityt ovat veljiä, evätkä ainoastaan ystäviä, jotka ovat perustaneet yhdistyksiä." (Martin L'loyd-Jones)

"Eikä olla kuin Kain, joka oli pahasta ja murhasi veljensä. Miksi hän murhasi tämän? Siksi, että hänen tekonsa olivat pahoja, kun taas hänen veljensä teot olivat vanhurskaita." (12.)

• Kain murhasi veljensä, koska oli "pahasta". Hänen tekonsa olivat pahoja toisin kuin hänen veljensä, mikä synnytti ristiriidan.
  

"Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maailma vihaa teitä" (13).

• Aina on ristiriita uudestisyntyneitten ihmisten ja maailman välillä. Sen ei pitäisi hämmästyttää. Näin ei ole veljien kesken.

• Keskinäinen rakkaus on osoitus siitä, että on siirtynyt hengellisestä kuolemasta elämään (määrätty artikkeli).

• Johannes puhuu valehtelijoista ja murhaajista, jotka ovat Perkeleen lapsia (Joh. 8:44). Murha-aseena on viha, rakkauden vastakohta.

• Rakkaus tullaan tuntemaan vain ristiinnaulitussa Jeesuksessa.

Rakkaus käytännössä

• Valmius antaa henkensä toisten puolesta. "Meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme puolesta." (16)

• Valmius antaa leipää nälkäiselle. "Jos joku, jolla on tämän maailman hyvyyttä, näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? Lapset, älkäämme rakastako [vain] sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa."(17-18)

Armo elämässä

• Emme tule täydellisiksi. Näemme aina myös rakkauden heikkouden ja puutteen.

• Uudestisyntynyt ihminen elää anteeksiannossa, sovituksen perustalla. "Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta ja saatamme Hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, meillä on turvallinen luottamus Jumalaan." (19-21)

• Jumala kuulee lastensa rukoukset. "Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, meillä on turvallinen luottamus Jumalaan, ja mitä tahansa me anomme, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista." (21-22).

 

 

 

• Taustana jälleen gnostilaisuus, joka kielsi Jeesus Nasaretilaisen jumaluuden ja siten myös sovituksen ja ylösnousemuksen.

• Ajankohtainen kehotus nykyäänkin, kun
  * "sisäinen sana" ohjaa uskovien elämää, ei Raamattu.
  * Pyhän Hengen työ ja yliluonnollinen samaistetaan.
  * uskovat ovat mukautuneet tähän maailmanaikaan ja etsivät Jumalalta ensi sijassa ajallista hyvää ja suuria kokemuksia. (1.Kor. 15:19 "Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, me olemme säälittävämpiä kuin ketkään muut ihmiset.")
  * "karismaattisuus" jakaa seurakuntia ja syö kristillistä moraalia. (Raamatun mukainen karismaattisuus on raitista sisällöltään ja seurauksiltaan.)

• Jokaisen kristityn käsketään koetella henget.

• Jokainen henkilö paljastaa sanoillaan ja toiminnallaan, minkälainen ihminen hän on ja mistä hengestä.

• Tärkeintä on kunkin oma tunnustus, sillä emme voi nähdä toisen sydämeen.
  Tunnustaminen on voimakkaampi ilmaisu kuin kieltäminen.

• Tärkeintä on sen tunnustaminen, että Jeesus Kristus on ihmiseksi tullut Jumala (vrt. 1. Kor. 12:3). Huom! Tärkeää ei ole vain se, mitä kukin sanoo, vaan myös se, mitä hän jättää sanomatta.

• Ihmiseksi tulosta on verbinmuoto, joka ilmaisee jatkuvuutta: Jeesus on edelleen Jumalan ja ihmisen muodossa.

• Nimi Jeesus merkitsee Pelastajaa. Nimi Kristus liittyy hänen virkaansa. Hänet on voideltu olemaan Profeettamme, Ylimmäinen pappimme ja Kuninkaamme.

• Jeesuksen ihmiseksi tuleminen ei ole pelkästään evankeliumin keskeinen sanomoa, vaan koko evankeliumi.

• Sanoma voi olla "oikea" ja kuitenkin väärästä hengestä, jos siitä puuttuu oikea tunnustus / tunnustautuminen. Henki, joka puhuu, ei ole Jeesuksesta Kristuksesta, lihaan tulleesta. "Kun Jeesus nousi maihin, häntä vastaan tuli kaupungista mies, jossa oli riivaajia. Pitkään aikaan hän ei ollut pukeutunut vaatteisiin eikä asunut talossa, vaan haudoissa. Nähdessään Jeesuksen mies parkaisi, lankesi maahan hänen eteensä ja huusi kovalla äänellä: 'Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä rukoilen sinua: älä minua vaivaa.' Jeesus oli näet käskemäisillään saastaista henkeä lähtemään ulos miehestä. - - - Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?" Se vastasi: "Legioona." Häneen oli näet mennyt monta riivaajaa." (Luuk. 8:27-30.) "Mennessämme rukouspaikkaan meitä vastaan tuli palvelijatar, jossa oli tietäjähenki, ja joka ennustamisellaan tuotti paljon tuloja isännilleen. Hän seurasi Paavalia ja meitä huutaen: 'Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien. Hän teki tätä useana päivänä, ja se vaivasi Paavalia. Tämä kääntyi ja sanoi hengelle: 'Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinua lähtemään hänestä.' Se lähti sillä hetkellä." (Apt. 16:16-18.)

• "Minä teen siksi teille tiettäväksi, ettei kukaan Jumalan Hengessä puhuva sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", muuten kuin Pyhässä Hengessä. (1. Kor. 12:3.)

• Perkele ja riivaajahenget tietävät, kuka Jeesus on, mutta he eivät tunnusta häntä Kristukseksi, lihaan tulleeksi, eivät häntä kumarra ja palvele. "Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein. Riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat." (Jaak. 2:19.)

 

• Johannes kuvaa ilmaisullaan Antikristuksen sisintä olemusta, ei vain hänen toimintaansa.

• Antikristuksen henki on Perkeleen henki (3:10), joka on maailmassa.

• Se on täysin vastakkainen Jumalan Hengelle.

• Ne, jotka eivät ole Jumalasta, hyökkäävät alituiseen niitä vastaan, jotka ovat Jumalasta syntyneet.

• Jumalan lapset ovat voittaneet ja jatkuvasti voittavat heidät, koska hän, joka on heissä, on suurempi kuin hän, joka on maailmassa. Taistelu tekee heidät entistä vahvemmiksi.

• He ovat maailmasta, Perkeleen valtakunnasta.

• Siksi he puhuvat sitä, mikä on maailmasta. "Virta ei koskaan nouse lähdettä korkeammalle."

• Maailma kuulee heitä. Heistä tulee suosittuja profeettoja ja julistajia, joilla on auktoriteetti. He puhuvat ihmisten toiveiden mukaan ja saavat arvostusta.

• "Me olemme Jumalasta", sanoo Johannes.

• Me puhumme sitä, mikä on Jumalasta: hänen sanaansa (valkeutta totuutta hänen käskynsä).

• Ne, jotka ovat Jumalasta, kuulevat meitä.

• He ovat syntyneet Jumalasta (2:29; 3:1,9-10).

• Jeesus sanoo: " Lampaat seuraavat häntä [paimenta], sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä." "Minä olen Hyvä Paimen. Minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut." (Joh. 10:4-5;14).

 

"Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkin tunnusteon tai ihmeen, ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän on puhunut sinulle sanoen: 'Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä', niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, vain koettelee teitä tietääkseen, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne. Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa. Mutta se profeetta tai unennäkijä surmattakoon..." (5. Moos. 13:1-6.)

• Profetia toteutuu, mutta erottaa ihmiset Jumalasta ja Jumalan sanasta.

"Jos sinä ajattelet sydämessäsi: 'Mistä me tiedämme, mikä sana ei ole Herran puhetta?' niin huomaa: Kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, sitä sanaa Herra ei ole puhunut. Julkeuttaan se profeetta on niin puhunut. Älä pelkää häntä." (5. Moos. 18:21-22.)

• Profetia ei toteudu.

"Profeettoja vastaan: - - - Jerusalemin profeetoissa olen nähnyt kauhistuksia: Aviorikosta ja valheessa vaeltamista. He vahvistavat pahantekijäin käsiä, niin ettei kukaan käänny pois pahuudestaan. - - - Jerusalemin profeetoista on näet jumalattomuus levinnyt koko maahan. Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuunnelko profeettojen sanoja, noiden, jotka ennustavat teille ja täyttävät teidät tyhjillä toiveilla: Oman sydämensä näkyjä he puhuvat eivätkä sitä, mikä tulee Herran suusta. He hokevat niille, jotka halveksivat minua: 'Herra on sen sanonut: Teillä on oleva rauha!' Kaikille, jotka vaeltavat sydämensä paatumuksessa, he sanovat: 'Ei teitä kohtaa onnettomuus'. Mutta kuka on seisonut Herran neuvottelussa sekä nähnyt ja kuullut hänen sanansa? Kuka on tarkannut ja kuullut hänen sanansa?" - - - "Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, ja kuitenkin he profetoivat. Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois pahalta tieltään ja pahoista teoistaan. - - - Minä olen kuullut niiden profeettojen puheet, jotka ennustavat minun nimessäni valhetta. He sanovat: 'Minä olen nähnyt unta, olen nähnyt unta'. - - - Sen tähden Herra sanoo: Minä käyn niiden profeettojen kimppuun, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltaan. Minä käyn niiden profeettojen kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: 'Se on Herran sana'. Minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valeunia, sanoo Herra, kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillaan ja kerskumisellaan, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt, ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra." (Jer. 23:9-32.)

• Profeettojen elämä ei ole Jumalan sanan mukaista, ja heidän toimintaansa seuraa moraalin löyhentyminen.

• He eivät julista lakia ja evankeliumia. He eivät kehota ihmisiä parannukseen, vaan puhuvat vain myönteisiä asioita ja antavat lupauksia, jotka eivät ole Jumalasta. Heidän puheensa on valhetta.

• He eivät itse elä Jumalan yhteydessä.

• Puheita ohjaavat mm. unet.

• He puhuvat omiaan ja sitä, mitä kuulevat toinen toiseltaan.

• He eksyttävät kansan.

"Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, 400 miestä - - - Miika sanoi: 'Kuulkaa siis Herran sana: Minä näin Herran istuvan istuimellaan ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. Herra sanoi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin, Israelin kuninkaan, lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Kuka vastasi niin, kuka näin. Silloin tuli muuan henki, asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä eksytän hänet'. Herra kysyi häneltä: 'Miten?' Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettojensa suuhun'. Herra sanoi: 'Saat harhauttaa, siihen sinä pystyt. Mene ja tee niin'. Herra on pannut valheen hengen näiden sinun profeettojesi suuhun, sillä hän on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden." (2. Aik. 18:4-27.)

• Enemmistön kanta ei takaa sitä, että profetia olisi Jumalasta.

"Tämän jälkeen Perkele otti Jeesuksen kanssaan pyhään kaupunkiin, asetti hänet temppelin harjalle ja sanoi hänelle: "Jos olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas. Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta', ja: 'He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen'." (Matt. 4:5-6.)

• Perkele osaa käyttää Raamatun sanaa.

• Pelkät irralliset raamatunjakeet ja niiden runsas viljely ei takaa julistuksen raamatullisuutta.

Jeesus varoittaa: "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät." (Matt. 7:15.)
"Eikä ihme: Tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Onko siis paljon, jos myös hänen palvelijansa tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi. Heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen. (1. Kor. 11:14-15.)

• Väärät profeetat ovat täysin oikeiden näköisiä. Siksi heitä on vaikea erottaa.

• On tarkattava, mitä he puhuvat, mutta myös, mitä he jättävät puhumatta.

• Hedelmä näkyy heidän omassa elämässään ja myös heidän työnsä tuloksissa, kun vähän aikaa kuluu.

"Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina jotkut luopuvat uskosta, seuraten villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja" (1. Tim. 4:2).
"Sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan ovat mielistyneet vääryyteen" (2. Tess. 2:11-12).
" Vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja näet nousee. He tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin" (Matt. 24:24).

• Seurakunnan jakajaksi tulee suhtautuminen Jumalan sanaan, totuuteen.

• Jotka eivät ole uskoneet totuutta, "syntyneet Jumalasta", uskovat valheen. He eivät erota totuutta valheesta.

• He ovat kiinnostuneita ihmeistä, mutta he eivät tahdo, että heidän elämäänsä puututtaisiin.

• Valitutkin ovat vaarassa, koska se, mitä tapahtuu, näyttää Pyhän Hengen työltä.

• Ne, jotka ovat kiinnostuneita ilmiöistä enemmän kuin Jumalan sanasta, tulevat harhaanjohdetuiksi.

 

 

 

 

• Rakkaudella tarkoitetaan rakkautta vain määrätyssä mielessä, rakkautta, jota kristityillä on toisiaan kohtaan. Se näkyy määrätystä artikkelista.

• Se rakkaus on Jumalasta.

• Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, mutta erityisellä tavalla lapsiaan. Kristityt rakastavat samoin kaikkia ihmisiä, mutta erityisesti toisiaan.

• Jokainen, joka on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan, joka on rakkaus, rakastaa.

• Joka ei rakasta on ilmaistu aoristilla: hän ei ole syntynyt Jumalasta.

 

• Rakkaus on Jumalan olemus.

• Rakkaus on dynaaminen, ei staattinen ominaisuus. Rakkaus ilmenee teoissa. Rakkaus tulee väistämättä esiin rakkauden tekoina.

• Rakkaus, agapè, on ymmärtämistä ja käsittämistä, ja siihen sisältyy aina sen mukainen toiminta. Agapè-rakkaus ei ole tunteen asia. Esim. meidän on rakastettava vihollistamme, ymmärrettävä heidän tilansa ja tehtävä kaikki, mitä voimme heidän muuttamisekseen.

• Filìa on rakkautta ystävyyden merkityksessä. Siihen liittyy tunne, toisesta pitäminen (esim. Joh. 21:17; 15:14-15).

• Suurin rakkaus on siinä, että Jumala antoi oman Poikansa, ainoansa, maailmaan

• Jeesus on tullut maailmaan, että eläisimme hänen kauttaan (aoristi).

• Jumalan rakkauden äärimmäinen ilmentymä on siinä, että hän antoi Poikansa kuolla uhrina syntiemme sovitukseksi.

 

• Rakkaus syntyy Jumalan rakkaudesta. Rakastamme niin paljon kuin Jumala on meitä itseämme rakastanut. (Jeesus sanoi fariseus Simonille "syntisestä naisesta": "Siksi sanonkin sinulle: hän on saanut monet syntinsä anteeksi - hänhän osoitti paljon rakkautta. Jolle taas annetaan vähän anteeksi, hän rakastaa vähän." Luuk. 7:47.)

• Jumalan rakkaus meitä kohtaan näkyy keskinäisessä rakkaudessamme.

• Rakkaus on Hengen hedelmä (Gal. 5:22) ja Henki on annettu niille, jotka ovat Jumalasta syntyneet (1. Joh. 3:24).

 

• Huom! Me uskomme sen rakkauden, joka Jumalalla on meihin. Se ei ole esim. tunteen asia tai järjen.

• Uskomme, mitä hän on puhunut.

• Jumalassa voi pysyä vain pysymällä hänen rakkaudessaan.

• Hänen rakkautensa tähden meillä on turva tuomiopäivänä.

• Niin kuin Jeesus on Jumalan rakastama, niin olemme mekin."Kuten Isä on rakastanut minua, niin minäkin olen rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani." (Joh. 15:9)

• Pelko on tässä turvan vastakohtana ja liittyy tuomiopäivään.

• Elämme Jumalan pelossa, Jumalan kunnioituksessa, mutta emme rangaistuksen pelossa, koska Jumala on rakatanut meitä Pojassaan ja erityisesti hänen uhtikuolemassaan.

Maailma, sen jumalanvastaisuus, Raamatun väheksyminen ja Jeesuksen pelastusteon turhentaminen tuntuu uskovista usein musertavalta. Vähäinen Krsituksen seurakunta ei välttämättä koe itseään voittajaksi, vaan naiviksi ja avuttomaksi. Johannes katsoo tilannetta Jumalan näkökulmasta.

• Johannes puhui voittamisesta jo aikaisemmin: "Minä kirjoitan teille, nuoret, sillä te olette voittaneet sen Pahan. - - - Minä olen kirjoittanut teille, nuoret, sillä teissä on voimaa. Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet sen Pahan." (2:13-14.)

• Kysymys on persoonallisesta Pahasta, joka hallitsee maailmaa. Joka voittaa hänet, voittaa maailman ja kaiken sen, mikä ei ole Isästä. (2:16.)

• Uskoon tulleet, "nuoret", ovat saavuttaneet voiton ja pysyneet voittajina, mikä näkyy aikamuotojen valinnasta.

• Kun Johannes puhuu toistamiseen voitosta, "joka on voittanut maailman" (5:4), hän käyttää jälleen aoristia: kristityt ovat voittaneet maailman. Kun hän sanoo: "Kaikki mikä on Jumalasta syntynyt, voittaa maailman", hän puhuu voitosta preesensissä ja tarkoittaa jatkuvaa maailman voittamista.

 

Ketkä ovat voittajia?

• Voittajia ovat ne, jotka ovat syntyneet Jumalasta.

• Jotka uskovat, että Jeesus on Jumalan Poika.

• Kaikki riippuu siitä, mitä uskomme.

• Usko ei ole vain tiedon asia, ei vain älyllisen ymmärtämisen tai totenapitämisen, vaan se on sydämen luottamusta Jumalaan ja hänen sanaansa, hänen todistukseensa Pojastaan.

• Ne, joissa Jumalan sana pysyy.

 

• "Elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen, todistamme siitä ja julistamme teille sen ikuisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille.- - - Meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. - - - Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." (1:1-3,7.)

• "Meillä on Puolustaja Isän luona, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän, vaan myös koko maailman syntien. - - - Kuka on valehtelija, ellei se, joka kieltää, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, joka kieltää Isän ja Pojan. Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä." (2:1-2, 22-23.)

• "Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjiksi Perkeleen teot. - - - Tämä on Hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen - - - " (3:8,23.)

• "Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainoan Poikansa maailmaan - - - lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. - - - Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa." (4:9-10,15.)

• "Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt." (5:1.)

• Jeesuksen persoonassa ja työssä on koko evankeliumi!

 

1. Vesi
   Johannes puhuu Jeesuksen kasteesta. Hän kertoo evankeliumissaan Johannes Kastajan puheesta: "Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan luokseen ja sanoi: 'Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!' - - - Johannes todisti: 'Minä näin, kuinka Henki tuli alas taivaasta kuin kyyhkynen ja jäi hänen päälleen. Minä en tuntenut häntä. Mutta Hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: 'Hän, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.' Minä olen nähnyt sen ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika." (Joh. 1:29-34. Ks. Matt. 3:17.)
   

2. Veri
   Jeesus korostaa jatkuvasti Jeesuksen kuolemaa ristillä, esim. "Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." (1:7.)
   Huom! Vesi ja veri viittaavat myös kahteen sakramenttiin, kasteeseen ja ehtoolliseen.
   

3. Henki
   Edellä Johannes puhuu apostolien todistuksesta (1:3-5; 4.14). Yhteys apostolien ja Hengen todistuksen välillä on selvä: Jeesus antoi heille Pyhän Hengen. He puhuvat Hengestä syntyneinä. Henki on todellinen todistaja.
   Henki on totuus. Kuulemme hänen äänensä Raamatussa.

 

• Johannes puhuu todistamisesta ja todistuksesta kahdeksan kertaa.

• Mitä Henki, vesi ja veri todistavat, on Jumalan oma todistus.

• Joka ei usko Jumalan todistusta, syyttää häntä valehtelemisesta. Edellä Johannes on sanonut: "Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, me teemme hänestä valehtelijan, eikä hänen sanansa ole meissä" (1:10). Kuitenkin samat ihmiset sanovat, että heillä on yhteys Jumalan kanssa (1:6).

Jumalan todistus Pojastaan

"Tämä on se todistus: Jumala on antanut meille ikuisen elämän, ja tämä elämä on Hänen Pojassaan. Jolla on Poika, hänellä on elämä. Jolla ei ole Jumalan Poikaa, hänellä ei ole elämää. Olen kirjoittanut tämän teille, jotka uskotte Jumalan Poikaan, jotta tietäisitte, että teillä on ikuinen elämä. " (5:11-13.)

1. Jumala on antanut meille ikuisen elämän.

2. Tämä elämä on hänen Pojassaan.

3. Elämä saadaan uskomalla Jumalan Poikaan.

 

• Johannes puhuu veljestä, joka tekee jatkuvasti jotain syntiä.

• Synnin tekeminen on aina vaarallista, sillä se saattaa johtaa kuolemaan.

• Jumala on luvannut iäisen elämän, joka on hänen Pojassaan. Synti, joka on kuolemaksi, merkitsee tämän elämän menettämistä.
  

• Sellainen synti on kuolemaksi, joka kovettaa ihmisen niin katumattomaksi, ettei hän tunnusta syntiään ja pakene Puolustajansa, Jeesuksen Kristuksen, turviin (1:7-2:2; Room. 2:5). Sellainen synti on myös Jumalan Pojan kieltäminen (2:22), hänen sanansa kieltäminen (1:5-6) ja oman syntisyytensä kieltäminen, jolloin tekee Jumalan valehtelijaksi (1:8,10). Kysymys on paatumisesta.

• "Jos joku näkee... " Johanneksen mukaan ulkopuolinen voi nähdä, jos joku tekee syntiä, joka on kuolemaksi.

• Emme voi nähdä kenenkään sydämeen. Voimme tehdä johtopäätöksiä vain selvien todisteiden nojalla. Jeesus sanoo: "Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita! Jokainen hyvä puu tuottaa hyviä hedelmiä, ja huono puu tuottaa huonoja hedelmiä. Hyvä puu ei saata kasvaa huonoja hedelmiä eikä huono puu tuottaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät." (Matt. 7:16-20.)

• Joskus tilanne on niin ilmeinen, ettei ole Jumalan tahdon mukaista enää rukoilla toisen puolesta. Jumala on kuitenkin pitkämielinen ja suuri armossa (esim. Joonan kirja).

• Huom! Emme ole erehtymättömiä!

1. " Me tiedämme, ettei kukaan Jumalasta syntynyt elä synnissä, vaan Jumalasta syntynyt valvoo itseään, eikä se Paha saa otetta häneen" (5:18).

• Pahan ote ja synti, joka on kuolemaksi, kuuluvat yhteen.

2. "Me tiedämme olevamme Jumalasta, ja koko maailma on sen Pahan vallassa" (5:19).

3. "Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen tunteaksemme hänet, joka on Todellinen. Me elämme tässä Todellisessa, hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä." (5:20.)

• "Kukaan ei ole Jumalaa milloinkaan nähnyt. Ainoa Poika, joka on Isän luona, on hänet ilmoittanut" (Joh. 1:8).

• Jumala on todellinen, ei sellainen kuin harhaoppiset kuvittelevat.

• Harhaoppisilla ei ole Jumalan Poikaa, ei myös Isää (2:22-23). Heillä on vain oma harhakuvitelmansa, jota he kutsuvat "Jumalaksi" ja johon he sanovat olevansa yhteydessä (1:6).

• Epäjumalia ovat kaikki ihmisten käsitykset Jumalasta, jotka eivät nouse Raamatusta.

Takaisin