ARMO JA ARMON VAIKUTUKSET Senioritapahtuma Ryttylässä 24.9.04 (purettu nauhalta ja hiukan korjailtu) Norjalainen pappi Olav Valen-Sendstad sanoo kirjassaan Ihminen kohtaa Jumalan: "Kristityn elämä näyttää aivan erilaiselta riippuen siitä, nähdäänkö se lain vai evankeliumin valossa. Lain valossa kristityn elämä on kaikkea sitä, mitä meidän itse tulee tehdä, kuinka meidän tulee elää, uskoa ja rukoilla ollaksemme oikeassa suhteessa sekä Jumalaan että maailmaan. Mutta evankeliumin valossa kristityn elämä on sitä, mitä Jumala vaikuttaa ja lahjoittaa armonsa ja voimansa kautta, niin että kristityn koko elämä on pohjimmaltaan vain suurta armon vaikutusta meissä ja meidän kauttamme." Meidän on nyt siis tarkasteltava hengellistä elämäämme kahdesta eri näkökulmasta: siinä valossa, mitä itse olemme ja teemme ja sitten siinä valossa, mitä Jumala on ja mitä hän tekee meissä. Elämä lain valossa Aina kun tarkkailemme itseämme Jumalan sanan valossa, olemme tekemisissä Jumalan lain kanssa. Laki osoittaa, minkälaisia Jumala tahtoo meidän olevan ja kuinka hän tahtoo meidän elävän tässä maailmassa. Jumala asettaa eteemme, ei vain ihannetta, jota kohti tulee pyrkiä, vaan vaatimuksen, joka meidän on täytettävä. Jumala sanoo Rm. 3:19: "Me tiedämme, että laki puhuu kaiken lain alaisille, jotta jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä." Mitä armo on Armo on Jumalassa, hänen sydämessään ja mielessään. Se on olemassa täysin meistä riippumatta. Monet ovat jo rippikoulussa oppineet, että ARMO on Ansaitsematonta Rakkautta Meidän Osaksemme. Armo ei kuitenkaan ole vain rakkautta, joka lämmittää meitä kuin aurinko taivaalla. Armoa ei syvimmässä merkityksessä ole ilman Golgatan ristiä. Jeesuksen kuolemassa Jumala on armahtanut koko ihmiskunnan. Henkilökohtaisella tasolla armo on syntien anteeksiantamus, joka vapauttaa meidät synnin tuomiosta ja omantunnon syytöksistä. Puhe Jumalan armosta ilman sovitusta on suuri valhe. Raamattu puhuu "kaiken armon Jumalasta" (1. Pt. 5:10). Jumala tuntee pohjia myöten synnin, joka on meissä ja muissa ja kaiken synnin raskaat seuraukset. Kuitenkin Jumalan sydämessä on armo, armo sinuakin kohtaan, valtavampi ja todellisempi kuin koskaan kykenet edes ajattelemaan. Armon vaikutukset Armon vaikutuksilla tarkoitetaan sitä, minkä armo saa aikaan meissä, meidän sydämessämme, mielessämme ja elämässämme. Armon vaikutukset ovat siis eri asia kuin itse armo. Armon vaikutukset ovat armon työtä meissä. Ilman Jumalan armoa ei ole mitään hengellistä elämää. Kaikki, mitä hengellisessä elämässämme tapahtuu, on armon vaikutusta. Otan nyt armon vaikutuksista muutaman esimerkin. 1. Jumala näyttää todeksi synnin Synnit ja syntisyys Ensinnäkin armon vaikutusta on se, että Jumala näyttää meille todeksi synnin. Jeesushan sanoi Joh. 16:11: "Kun Pyhä Henki tulee, hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion." (JKR) Yleensä Henki puhuu ensin joistakin yksittäisistä teoistamme, niin että selvästi tiedämme tehneemme syntiä. Joku meistä muistaa naapurinsa, jonka kanssa asiat eivät ole kohdallaan. Joku toinen joutuu ajatuksissaan työpaikalleen ja joku taas oman perheensä piiriin. Joku joutuu tilille sanoistaan, joku laiminlyönneistään, joku jostakin vanhasta teostaan ja joku siitä, mitä on eilen tehnyt tai sanonut. Joka tapauksessa, kun Jumalan armo vaikuttaa, Pyhä Henki puhuu meille omassatunnossamme: "Sinä olet syyllinen." Ja kun Henki jatkaa puhettaan, hän sanoo: "Kuule, sinä et ole vain tehnyt syntiä, vaan sinä olet läpeensä syntinen ihminen. Sinä olet paha." Hyvistä teoistakin on tehtävä parannus Jumala näyttää meille, että meidän tulisi tehdä parannusta jopa hyvistä teoistamme. Silloin huomaamme, että sekin, missä olemme omasta mielestämme olleet parhaimmillamme, on jotenkin likaista. Vaikka olemme toivoneet, että meistä tulisi hyviä Jumalan lapsia, jotka voivat elämälläänkin todistaa Jeesuksesta, huomaamme, että elämämme on täynnä syntiä, vikoja ja puutteita. Kaikki on vajavaista. Mikään ei kestä Jumalan tarkastelua. Jumala aukaisee silmämme näkemään, että kaikki meissä on pohjimmiltaan äärettömän itsekästä. Ani harva meistä tosin suostuu sitä näkemään. Me emme haluaisi, että meitä sanotaan itsekkäiksi tai ylpeiksi. Jos myönnymme siihen, koemme kadottavamme Jumalan armon. Pelkäämme astua niin alas kuin mihin Jumalan Henki meitä kuljettaa kirkastaessaan Jumalan sanan totuutta. Syntiä on myös omaan hengellisyyteensä luottaminen Edelleen Jumala saattaa puhua meille siitä, että luotamme omaan hengellisyyteemme ja niihin hengellisiin kokemuksiimme, joita hän on meille antanut. Voimme myös luottaa siihen, että Jumala kyllä muuttaa meitä ja tekee meistä jotakin, mutta hän sanookin: "Kuule, sinussa ei asu mitään hyvää. Ei mitään hyvää." Uskon, että meissä on monia, joille Jumala on sanonut näin. Sydän yhtyy Paavalin sanoihin Rm. 7:21: "Tahtoessani tehdä hyvää minä huomaan itsessäni sen lain, että paha on piintynyt minuun." Paha on piintynyt minuun. En saa sitä pois. En tiedä kuinka moni meistä on joutunut Jumalan kasvojen edessä havaitsemaan oman hengellisen ylpeytensä. Sokeus saa meidät lyömään toinen toistamme ja pitämään itseämme muita parempina. Muistutamme mielellämme toisillekin, kuinka paljon rukoilemme tai luemme Raamattua. Kerromme kerskaten, mitä Jumala tekee meidän kauttamme tai miten ihmeellisesti hän vaikuttaa jossakin asiassa, johon itse olennaisella tavalla liitymme. Olemme hengellisesti kuolleita Kun Jumala puuttuu asioihimme, tajuamme, että olemme kuolleet rikoksiimme ja synteihimme. Sydämemme sanoo: "Olen kuollut rikoksiini ja synteihini." Minussa ole mitään hengellistä elämää. Olen niin täysin kuollut, etten voi auttaa itseäni millään tavalla. Jos Jumala minut oikein tuomitsee, olen kadotuksen oma. Joudumme sanomaan: "Jumala, sinä olet aivan oikeassa tuomitessasi minut iankaikkisesti kadotetuksi." Laki paljastaa sen, mitä me olemme. Laki on Jumalan lamppu, joka valaisee elämämme ja sydämemme. Lain tuomitsemina olemme täysin avuttomat. Olemme kuin se ryövätty ja hakattu mies laupiaan samarialaisen vertauksessa. Emme kykene tekemään mitään ilman ulkopuolista apua. Jos Jumala paljastaa meille, mitä ihminen on - mitä minä olen ja mitä sinä olet - se on hänen armonsa vaikutusta. Tätä totuuden paljastumista ei voida varsinaisesti sanoa Jumalan armon kirkastumiseksi, mutta jumalallisen tarkoituksen mukaan se on kuitenkin hänen armonsa vaikutusta. Sillä jos Jumala ei saa näyttää meitä syntisiksi ihmisiksi, me emme myöskään tarvitse hänen armoansa. Kun Jumalan Henki tekee työtään, meistä tulee syntisiä ihmisiä. Hurskaimmankin ihmisen polvet taipuvat sillä hetkellä, kun Jumalan armo vaikuttaa hänessä oman syntisyytensä näkemisen. Silloin emme enää voi turvata siihen, mitä olemme. Emme voi vedota omaan hurskauteemme, elämäämme, toimintaamme emmekä mihinkään muuhunkaan omaamme. 2. Armon kirkastuminen Armon varsinaista vaikutusta on se, että saamme nähdä armon eli katsoa Jumalan sydämeen. Eikö ole ollut elämän ihmeellisin hetki, kun Jumalan armo on kirkastunut ensimmäisen kerran. Olen joskus nähnyt jonkun nuoren hyppivän riemusta. Minä vain katsoin vieressä, nauroin ja ajattelin, että minun satakuntalaisella luonnollani ei koskaan voitaisi hyppiä tuolla tavalla. Mutta tämä nuori oli niin riemuissaan, ettei hän voinut muuta. Joku toinen iloitsee hiljaisesti. Hän menee yksinäisyyteen ja ehkä itkee katsellessaan Kristusta, joka on ristiinnaulittu hänen tähtensä. Oletteko panneet merkille, että aina kun meidän uskonelämässämme tapahtuu jotain olennaista, se tapahtuu silloin, kun näemme vilahduksenkin Jumalan armosta? Jumalan ennättäväksi armoksi on sanottu sitä, että hän kutsuu meitä ja herättää meidät, antaa meille synnintunnon, opettaa meitä pelastukseen liittyvissä asioissa ja niin edelleen. Mitään tällaista ei voi tapahtua, ellei Jumalan armo sitä vaikuta. 3. Hengen hedelmä Kolmanneksi, Jumalan armon vaikutuksina voimme puhua myös uskon hedelmistä tai Hengen hedelmistä. Raamattu käyttää kumpaakin ilmaisua. Kun puhutaan uskon hedelmistä, tarkoitetaan uskon vaikutusta meissä. Jos usko ei näy missään, sitä ei ilmeisesti ole olemassakaan. Kun siis puhumme uskon hedelmistä, tarkastelemme asiaa itsestämme käsin. Useimmiten puhumme Hengen hedelmistä, jolloin korostuu Jumalan Hengen työ meissä. Hengen hedelmää esittelee eritoten Galatalaiskirjeen viides luku, jossa hedelmänä mainitaan "rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen." Hengen hedelmä ei ole hengellisyyden mittari Meillä on alituisesti kiusaus pitää Hengen hedelmiä todisteena siitä, että olemme todellisia kristittyjä. Tarkkailemme elämäämme ja sisintämme löytääksemme todisteita Jumalan lapseudesta. Valen-Senstad puhuu "itsensä peilaamisen painajaisesta". Se on yksi kristityn elämän suurimmista vaaroista. Se vie meidät harhaan. Katsomme itseemme, vaikka meidän tulisi katsoa ristin uhria, joka on annettu meidän puolestamme. Kuinka Jumala varjelee kiintymästä armon vaikutuksiin 1. Hän puhuu synnistä Jumala haluaa varjella meitä niin, ettemme irtaudu armon perustasta. Heti kun alamme kiintyä armon vaikutuksiin, Jumala panee lakinsa uudelleen eteemme. Ehkä olette kokeneet sen. Juuri kun olemme luulleet, että nyt sitä mennään kohti pyhyyttä, Jumala alkaakin taas puhua synnistä. Hänen Henkensä muistuttaa meitä: "Kuule, sanassahan käsketään rakastamaan Jumalaa yli kaiken. Siellä sanotaan myös: 'Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.'" Toisinaan sielumme laulaa ylistystä Herralle hänen suuresta armostaan Olemme saaneet kokea jotakin suurta ja ilo on täyttänyt sydämemme. Sitten olemme taas nenä savessa, eikä matka edisty mihinkään. Näemme, ettemme täytä Jumalan tahtoa ja kysymme tuskastuneina: "Jumala, mikä on vikana? Haluaisin saada sinun ilosi, rauhasi ja rakkautesi, mutta olen näin huono uskovainen. Jumala, sinä kirkastit juuri armosi, mutta nyt sitä ei ole missään." Tiedättekö, että Jumala tekee näin tahallaan, pitääkseen meidät kiinni armossa. Ellei Jumala pidä meistä kiinni, me viehätymme armon vaikutuksiin niin suuresti, että hylkäämme armon. 2. Puu ei huomaa hedelmäänsä Toiseksi, Jumala vaikuttaa meissä siten, että meillä ei ole kykyä havaita Hengen hedelmää itsessämme. Valen-Senstad kuvaa asiaa niin, että kun olemme uudestisyntymättömiä, on Kristuksen päällä peite, joka estää meitä näkemästä häntä. Mutta kun Jumala uudestisynnyttää meidät lapsikseen, hän paneekin peitteen meidän päällemme ja ottaa sen pois Kristuksen päältä. Silloin voimme nähdä Kristuksen, mutta kun tahdomme nähdä itsessämme hyvyyttä ja pyhyyttä, sen päällä onkin peitto. Monta kertaa mielemme masentuu, koska haluaisimme olla jotakin ja tulla joksikin. On sanottu niinkin, että puu ei voi poimia hedelmiään, vaan puutarhuri. Mekään emme voi poimia Hengen hedelmiä, vaan ne jäävät Suuren Viinitarhurin poimittaviksi. Tähän sisältyy suuri Jumalan salaisuus. 3. Kirkastusvuorelle ei voi rakentaa majaa Edelleen: Jumala ei anna tuntuville armon vaikutuksille pysyvyyttä. Kun Jumala vie meidät kirkastusvuorelle, hän antaa meille ihania kokemuksia. Me voimme nähdä yksin hänet, ja tunteemme saattavat olla hyvin korkealla. Joku voi kokea olevansa aivan kuin pilvissä, niin että jalat eivät tavoita maata. Niin ihmeellinen voi olla Jumalan armon vaikutus. Jo seuraavassa hetkessä meidät kuitenkin tuodaan kirkastusvuorelta alas. Kyllä Pietarillekin oli aikamoinen pudotus, kun hän tuli väkijoukkoon, jossa opetuslapset eivät pystyneetkään parantamaan sairasta. Kirkastusvuorella olleet opetuslapset näkivät hetkessä oman vajavuutensa ja kykenemättömyytensä. Kaikki se hieno, jota he olivat kokeneet, otettiin pois. Jos Pietari olisi jäänyt kirkastusvuorelle, hänestä ei olisi tullut sitä apostolia, joksi hänet oli tarkoitettu. Ne suunnitelmat, joita Jumalalla oli nimenomaan Pietarin varalle, olisivat jääneet toteutumatta. Toisen kerran opetuslapset saivat katsella, miten Jeesus antoi viidestä leivästä ja kahdesta kalasta tuhansien ihmisten joukolle syödä. Seuraavassa hetkessä, kun kansa alkoi puhua Jeesuksen kuninkuudesta, Vapahtaja työnsi opetuslapset veneeseen ja järvelle. Siellä he joutuivat suureen hätään kovassa aallokossa. Koko äskeisen suuren kokemuksen vaikutelmat ja tunnot pyyhittiin kerralla pois. Näin Jumala toimii myös meidän kohdallamme. Meidän kokemuksillamme ja saamillamme armon vaikutuksilla ei koskaan ole pysyvyyttä. Kun Jumala ottaa meiltä pois tuntuvat armon kokemukset, hän kiinnittää meidät armoonsa, ettemme luottaisi armon vaikutuksiin, vaan armoon itseensä. Miten voimme rakentaa armon varaan? 1. Sana Armoon päästäksemme ja siinä pysyäksemme meille on annettu sana ja sakramentit. Jumala ei halua meidän kiinnittyvän sisäiseen sanaan, ilmestyksiin tai kokemuksiin. Meille sanotaan niin kuin muinoin rikkaalle miehelle, joka rajan takana huolehti veljistään Lk. 16:29: "Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot niitä." Meillä on Raamatun sana. Tosiasiassa hengelliset kokemukset syntyvät vain Jumalan sanan vaikutuksesta, kun Pyhä Henki tekee sanan eläväksi sydämellemme. Kokemukset ilman Raamatun sanaa ovat sielullisia. Voimme nauttia niistä, mutta niitä ei voi pitää hengellisinä, vaikka ne olisivat miten ihmeellisiä tahansa. Jumalan sana voi synnyttää meissä tunteita ja kokemuksia, mutta niin ei tapahdu aina. Tärkeämpää kuin kokemuksemme on se, mitä sana vakuuttaa. Me uskomme sanan ja jäämme sen varaan. 2. Sakramentit Meille annetaan myös sakramentit. Ehtoollisessa tulemme osallisiksi Kristuksen ruumiista ja verestä. Usein pappi näyttää ehtoollisleipää ennen kuin antaa sen. Siinä on ristiinnaulitun kuva. Kuulemme Jeesuksen sanat: "Tämä on minun ruumiini, sinun puolestasi annettu. - - Tämä on minun vereni, sinun puolestasi vuodatettu." Ehtoollisessa meille julistetaan syntien anteeksianto henkilökohtaisena synninpäästönä. Sana, joka liittyy aineeseen, vaikuttaa meissä uskon. Missä usko on heikko, siellä tarvitaan näkyvää sanaa. Siellä tarvitaan myös rippiä, jossa saa kuulla synninpäästön Jumalalta hänen palvelijansa kautta. Jumala antaa meille armonsa Sanan ja sakramenttien kautta. Takaisin